Kuituoptiikan
Kuituoptiikka on tietoliikenne- ja mittausala, joka perustuu valon ohjaamiseen ohuissa lasi- tai muovikuituissa. Perusperiaatteena on kokonaisheijastus, jonka avulla valo pysyy kuidun sisällä ja voi kulkea pitkiä matkoja. Kuidun muodostavat ydin ja vaippa, joiden materiaali ja taittuvuus määrittävät valon kulun ominaisuudet. Yhdys- tai jaottelu tapahtuu usein yhdenmodisiin (single-mode) ja monimodisiin (multimode) kuikuisiin yksikköihin; yhdenmodinen kuitu soveltuu pidemmille etäisyyksille, kun taas multimode on tyypillisesti tarkoitettu lyhyempiin linkkeihin.
Kuituoptiikan kehitys sai alkunsa 1960-luvulla, ja 1970-luvulla osoitettiin, että lasikuitu voi siirtää valoa merkittävästi pienemmillä häviöillä,
Järjestelmiin kuuluvat kuitu, valonlähde (yleensä laserdiode tai LED), vastaanotin (fotodiodi) sekä liitäntä- ja vahvistuskomponentit. Tekniikka hyödyntää
Käyttökohteita ovat telekommunikaatio ja internetin runkoverkot, tv- ja dataverkot, lääketiede (esimerkiksi endoskopia), teollisuusanturi- ja mittausjärjestelmät sekä