elektromagneettinen

Elektromagneettinen on adjektiivi, jota käytetään kuvaamaan ilmiöitä, joissa sähköiset ja magneettiset kentät ovat vuorovaikutuksessa tai joissa niiden yhdistelmä voidaan kuvata elektromagneettisena kenttänä. Tällaiset ilmiöt voivat ilmetä sekä staattisesti että muuttuessaan, ja ne ovat keskeisiä sekä perusfysiikassa että tekniikassa.

Elektromagneettisen ilmiön teorian perusta on Maxwellin yhtälöissä, jotka osoittavat että muuttuvat sähköiset kentät synnyttävät magneettisia kenttiä ja päinvastoin. Tämä kenttä voi levitä tilassa sähkömagneettisena säteilynä, ja sen eteneminen tyhjiössä tapahtuu valonnopeudella. Kenttien ominaisuudet ja niiden vuorovaikutus materiaalin kanssa määrittävät esimerkiksi taajuuden, aallonpituuden ja etenemisen nopeuden, joita kuvataan usein permittiviteetin ja permeabiliteetin kautta.

Elektromagneettinen säteily kattaa koko näkyvistä valoista gamma-säteilyyn ulottuvan spektrin. Eri osiin liittyy erilaisia sovelluksia: radio- ja televiestintä, mikroaaltotekniikka, näkyvä valo ja infrapuna, sekä lääketieteellinen kuvantaminen (MRI) ja röntgen-/gammasäteilyn hyödyntäminen. Elektroniikassa ja viestinnässä elektromagneettiset ilmiöt mahdollistavat kuluttaja- ja teollisuussovellukset, kuten langattoman tiedonsiirron, tutkan sekä optiset järjestelmät.

Termi on yleisesti käytössä sekä fysiikassa että teknisessä kontekstissa kuvaamaan ilmiöitä ja teknologiaa, jossa sähköinen ja magneettinen vuorovaikutus ovat keskeisiä.