Konjugoituneita

Konjugoituneita on termi, jota käytetään kuvaamaan verbien taivutettuja muotoja. Se liittyy konjugointiin, kielitieteen peruskäsitteeseen, jolla tarkoitetaan sitä, miten verbi saa erilaisia muotoja suhteen persoonaan, numberiin, aikamuotoon, moodiin ja usein muihin kieliopillisiin kategorioihin. Konjugoituneet muodot eroavat infinitiivistä tai perusvartalosta, ja ne ovat yleisiä kaikissa kielissä, joissa verbit taipuvat.

Finnissä konjugointi on keskeistä: jokaisella verbillä on tunnusomaisia konjugoituneita muotoja, jotka ilmaisevat esimerkiksi henkilön (minä, sinä, hän), luvun (yksikkö, monikko) ja aikamuodon. Esimerkiksi verbistä puhua konjugoituvat presentin indikaattorimuodot ovat min ä puhun, sinä puhut, hän puhuu, me puhumme, te puhutte, he puhuvat. Menneen ajan konjugoituneet muodot ovat esimerkiksi minä puhuin, sinä puhuit, hän puhui, me puhuimme, te puhuitte, he puhuivat. Näin konjugoituneet muodot välittävät puhujan ja ajan lisäksi muutkin kieliopilliset suhteet.

Käyttö ja tarkoitus: taivutetut muodot helpottavat lauseen rakentamista ja sen merkityksen välittämistä ilman erillisiä auttajasanoja. Sanakirjat ja kielioppikirjat luettelevat yleensä ensin alemma (perusmuodon) ja sen konjugoituneet muotokokonaisuudet. Konjugoituneet muodot ovat keskeinen osa kielen morfologista järjestelmää, ja niiden hallitseminen on oleellinen osa kielitaidon oppimista.

Lisäksi termiä käytetään yleisesti kielitieteellisissä teksteissä viittaamaan minkä tahansa kielen verbeille olevan konjugoitujen muotojen yhteenlaskettuun joukkoon.