Kondensaatiopolimeroinnissa

Kondensaatiopolimerointi, eli polycondensation, on polymerointimenetelmä, jossa monomeerit liittyvät toisiinsa useammalla kuin yhdellä funktionaalisella ryhmällä ja samalla vapautuu pienmolekyylin kondensaattori, usein vesi tai metanoli. Tällöin muodostuu pitkien polymeeriketjujen lisäksi sivuketjuja ja lopulta suuria molekyylipainoja.

Reaktiot ovat tyypillisesti step-growth-tyyppisiä: monomeerit voivat reagoida missä tahansa järjestyksessä ja ketjut kasvavat useiden funktionaalisten ryhmien kautta. Koska kondensaatiotuotteet poistuvat reaktiosta, tasapainoa pyritään siirtämään kohti polymeroituneita tuotteita poistamalla veden kaltaiset pienmolekyylit esimerkiksi alipaineen tai kuivausmenetelmien avulla.

Yleisiä kondensaatiopolymerejä ovat polyesterit (esim. PET), polyamidit ja polykarbonaatit. Näitä käytetään laajasti tekstiileissä, pakkauksissa ja teknisissä sovelluksissa. Prosessi mahdollistaa sekä lineaariset että verkostorakenteiset polymeerit riippuen monomeerien funktionalisuudesta.

Erotuksena additiopolymerointiin kondensaatiopolimeroinnissa ketjut kasvavat ja sivutuotteita syntyy, kun taas additiopolimeroinnissa kytkennät muodostuvat ilman sivutuotteita. Kondensaatiopolimeroinnilla on kuitenkin haasteita kontrolloitavuuden ja korkean molekyylipainon saavuttamisen kannalta: reaktiossa on tärkeää poistaa kondensaattori jatkuvasti ja pitää oikea stoikiometria.