kondensaatiopolymerejä

Kondensaatiopolymeerit ovat polymeerejä, jotka muodostuvat monomeerien reaktiossa, jossa pieni molekyyli, yleensä vesi, eliminoituu. Tämä toistuva reaktio yhdistää monomeerit pitkäksi polymeeriketjuksi. Kondensaatiopolymeerien muodostumisen vastakohta on additiopolymerejä, joissa monomeerit yksinkertaisesti liittyvät toisiinsa ilman pienemmän molekyylin poistumista.

Tunnetuimpia kondensaatiopolymeerejä ovat polyesterit ja polyamidit. Polyesterit muodostuvat diolien ja dikarboksyylihappojen välisestä reaktiosta, ja niitä käytetään monissa sovelluksissa, kuten tekstiileissä ja muoveissa. Polyamidit, joihin kuuluu esimerkiksi nailon, muodostuvat diamiinien ja dikarboksyylihappojen reaktiosta, ja ne ovat tunnettuja lujuudestaan ja kestävyydestään, löytyen muun muassa vaatteista ja köysistä. Myös polykarbonaatit ja polyuretaanit ovat esimerkkejä kondensaatiopolymeereistä.

Kondensaatiopolymerejä voidaan valmistaa monilla eri prosesseilla, ja niiden ominaisuudet riippuvat käytetyistä monomeereistä ja reaktio-olosuhteista. Monomeerien valinnalla voidaan vaikuttaa polymeerin joustavuuteen, kestävyyteen, lämmönkestävyyteen ja muihin fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin, mikä tekee niistä monipuolisia materiaaleja teollisuudessa.