Kondensaatiopolimerointi

Kondensaatiopolimerointi, tunnetaan myös nimellä dehydraatiopolimerointi, on prosessi, jossa kahden tai useamman monomeerin molekyylit reagoivat keskenään muodostaen polymeerin ja pienen molekyylin, kuten veden, metanolin tai ammoniakin, joka eliminoituu reaktion aikana. Tämä pieni molekyyli vapautuu jokaisella lisäyksellä monomeeriyksikköön polymeeriketjuun. Kondensaatiopolimerointi eroaa additiopolimerointiin siinä, että additiopolimeroinnissa kaikki monomeerin atomit sisältyvät muodostuneeseen polymeeriin ilman sivutuotteita.

Tyypillisiä kondensaatiopolymereitä ovat polyesterit, polyamidit, polykarbonaatit ja polyuretaanit. Esimerkiksi polyesterien muodostuksessa dikarboksyylihappo ja dioli reagoivat muodostaen esterisidoksen ja vettä. Polyamidien muodostuksessa dikarboksyylihappo ja diamiini reagoivat muodostaen amidisidoksen ja vettä. Kondensaatiopolimerointi vaatii yleensä reaktiivisia funktionaalisia ryhmiä monomeereissa, jotta reaktio voi tapahtua tehokkaasti. Prosessia voidaan katalysoida hapoilla tai emäksillä riippuen reaktioyhtälöstä. Kondensaatiopolymeereillä on laaja käyttöalue muoveista ja kuiduista aina lääkkeisiin ja biologisiin materiaaleihin asti. Niiden ominaisuudet riippuvat käytetyistä monomeereista ja polymeeriketjun pituudesta.