Komplementtijärjestus

Komplementtijärjestus, suomeksi myös tunnettu nimellä *komplementtijärjestelmä*, on veren luonnollinen puolustusmekanismi, joka auttaa elimistöä torjumaan infektioita ja poistamaan vieraat aineet. Se on osa immuunijärjestelmää ja koostuu monista proteiineista, jotka aktivoituvat ketjureaktiona vastauksena patogeenien, kuten bakteerien tai virusten, esiintymiseen. Komplementtijärjestelmän päätehtäviin kuuluvat patogeenien merkitseminen, niiden tuhoaminen sekä tulehdusprosessin edistäminen.

Komplementtijärjestelmän aktivoituminen voi tapahtua kolmella eri reitillä: klassisella, alternatiivisella ja mannosikite-reitillä. Klassinen reitti käynnistyy, kun immuunijärjestelmän vasta-aineet sitoutuvat patogeeneihin, mikä aktivoi C1-komplementtikomponentin. Alternatiivinen reitti aktivoituu suoraan patogeenien pinnalla olevien molekyylien, kuten lipopolysakkaridien, vaikutuksesta. Mannosikite-reitti puolestaan käynnistyy, kun mannosiini-rikkaat molekyylit, kuten bakteerien pinnalla olevat polysakkaridit, sitoutuvat mannosiiniin sitoutuviin reseptoreihin.

Aktivoituessaan komplementtijärjestelmä tuottaa biologisesti aktiivisia fragmentteja, kuten C3a, C5a ja C5b. Näistä C3a ja C5a toimivat kemokiineina, jotka houkuttelevat valkosoluja tulehduspaikalle. C5b puolestaan aloittaa membraanihyytymisreitin, joka johtaa patogeenien tuhoutumiseen muodostamalla niiden kalvossa reikiä. Lisäksi komplementtijärjestelmä edistää fagosytoosia merkitsemällä patogeenejä C3b-fragmentilla, joka helpottaa valkosolujen tunnistamista ja niiden tuhoamista.

Komplementtijärjestelmän häiriöt voivat johtaa immuunivasteen häiriöihin, kuten autoimmuunisairauksiin tai lisääntyneeseen infektioherkkyyteen. Sairaudet, kuten herpes zoster, voivat myös vaikuttaa sen toimintaan. Tutkimus komplementtijärjestelmän toiminnasta ja sen roolista erilaisissa sairauksissa jatkuu aktiivisesti, ja sen ymmärtäminen on tärkeää uusien hoitomenetelmien kehittämisessä.