Kolesterolilääkitystä

Kolesterolilääkitys tarkoittaa lääkitystä, jolla pyritään alentamaan veren LDL-kolesterolia ja siten pienentämään sydän- ja verisuonitautien riskiä. Yleensä sitä käytetään potilailla, joilla LDL-kolesteroli on kohonnut tai joilla on korkea liikenne- ja/tai perinnöllinen riski valtimotautiin, aivoinfarktiin tai muualla sydän- ja verisuonitautiriskissä. Hoito perustuu yksilöllisiin riskinarvioihin sekä elämäntapa- ja ruokavalio-toimenpiteisiin.

Yleisimmät lääkeryhmät ovat statiinit, ezetimibi, PCSK9-estäjät, resiinit ja bempedoihappo. Statiinit estävät maksassa kolesterolin syntetisoitumista ja ovat ensisijainen hoitovaihtoehto LDL-kolesterolin alentamiseksi. Ezetimibi vähentää kolesterolin imeytymistä suolistossa ja voidaan lisätä statiinihoitoon. PCSK9-estäjät ovat pistettävä lääkkeitä, jotka voivat alentaa LDL-kolesterolia merkittävästi erityisesti korkeasti riskipotilailla tai statiinintoleranssissa. Resiinit sitovat sappihappoja suolistossa ja voivat pienentää LDL-kolesterolia, mutta ovat vähemmän käytössä GI-huojien vuoksi. Bempedoihappo on suun kautta otettava lääke, joka täydentää LDL-pitoisuuden pienentämistä, erityisesti silloin kun statiinit eivät riitä.

Sivuvaikutukset vaihtelevat lääkkeittäin; statiineilla esiintyy lihasten kipua tai harvinaisesti vakavampaa lihasvaurioita sekä maksa-arvojen muutoksia. Ezetimibi voi aiheuttaa GI-oireita, PCSK9-estäjien injektioreaktiot ja resiineilla GI-vaivoja. Lääkitystä seurataan säännöllisesti: lipidipitoisuudet mitataan alussa ja hoidon edetessä 6–12 viikkoa sekä myöhemmin, ja maksa- sekä lihasnäytteitä seurataan tarpeen mukaan.

Raskaus on statiinien vasta-aihe, ja hoitoa suunnataan raskauden aikana uudelleen suunnittelun mukaan. Kolesterolilääkityksen tavoitteet sovitaan yksilöllisesti potilaan riskin mukaan.