Kokonaissäteilyä

Kokonaissäteilyä tarkoittaa kaikkien säteilylähteiden tuottaman säteilyn kokonaismäärää tietyssä tilassa tai ajanjaksossa. Käsite esiintyy sekä ionisoivan että ei-ionisoivan säteilyn konteksteissa, mutta turvallisuus- ja terveysnäkökulmissa se viittaa usein ionisoivan säteilyn kokonaisaltistumiseen. Kokonaissäteilyä voidaan tarkastella eri suurein riippuen siitä, millaista säteilystä on kyse ja millainen on tarkasteltava tilanne.

Ionisoivan säteilyn yhteydessä kokonaissäteily arvioidaan usein annoksina. Absorboitu dose, Gray (Gy), ja dose equivalent, Sievert (Sv), kuvaavat energian kertymää kudokseen sekä biologista vaikutusta mahdollisesti aiheuttavaa haittaa. Kokonaissäteily voidaan laskea yhdistämällä useita lähteitä, kuten lääketieteellisiä tutkimuksia, teollisuuslähteitä sekä luonnollista taustasäteilyä, usein ajanjakson kuluessa. Ympäristö- ja työterveysarvioissa voidaan lisäksi huomioida altistumisen aikaväliä koskevat muutokset.

Ei-ionisoiva säteily mitataan yleisimmin energian määränä pinta-alaa kohti tai kokonaisenergiana. Esimerkkejä ovat auringon säteily, infrapuna, näkyvä valo ja radiotaajuudet. Näiden mittaaminen tapahtuu usein irradiance-arvoilla (W/m^2) tai energiana (J/m^2), riippuen tilanteesta ja tarkoituksesta. Kokonaissäteily tässä mielessä voi muodostua useiden säteilylajien summaamisesta.

Lähteitä ovat sekä luonnollinen taustasäteily (kosminen säteily, maaperän radioaktiiviset aineet, radon) että ihmisen toiminnasta aiheutuvat lähteet (terapia, diagnostiikka, teollisuus, ydinenergia). Kokonaissesäteilyä seurataan ja säädellään kansainvälisillä standardeilla, joita ohjaavat ICRP:n suositukset ja IAEA:n turvallisuusnormit. On tärkeää huomata, että biologiset vaikutukset riippuvat annoksesta, säteilylajista ja altistumisajasta, joten kokonaismäärän lisäksi erillisten komponenttien ominaisuudet voivat olla ratkaisevia.