Kokonaisarviointi

Kokonaisarviointi on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan arviointia, joka kattaa kokonaisuuden useista näkökulmista siten, että yksittäiset osa-alueet arvioidaan yhdessä ja tuloksia tarkastellaan suhteessa toisiinsa ja kontekstiin.

Soveltamisalueet: sitä käytetään erityisesti koulutuksessa oppimisen kokonaiskuvan muodostamiseen, mutta myös sosiaali- ja terveydenhuollossa, julkisessa hallinnossa sekä tutkimus- ja kehittämishankkeissa.

Menetelmät ja aineisto: kokonaisarvioinnissa käytetään useita aineistoja ja menetelmiä – kokeet, portfoliot, suorituskykytehtävät, havainnot, itsearviointi ja vertaisarviointi – ja niitä tulkitaan yhdessä.

Prosessi: sen keskeinen vaihe on suunnittelu, tiedonkeruu, tulkinta, raportointi ja jatkotoimet. Tavoitteena on paitsi kuvaus nykytilasta myös oppimisen ja toiminnan kehittäminen.

Hyödyt ja haasteet: kokonaisarviointi antaa kattavamman kuvan oppimisesta, palveluiden vaikuttavuudesta ja ohjelmien vaikutuksista, ja se tukee kehittämistä sekä päätöksentekoa. Haasteita ovat resurssien tarve, eri lähteiden yhteensovittaminen, arvioiden luotettavuuden ja oikeudenmukaisuuden varmistaminen sekä evaluatoreiden välinen kalibrointi.

Etymologia ja suhteet: termi muodostuu sanoista koko (kokonaisuus) ja arviointi. Kansainvälisesti sitä voidaan kutsua holistic- tai integrated assessmentiksi.