Klooramiinilla

Klooramiinilla viitataan klooramiinien ryhmään kemikaaleja, joita muodostuu, kun kloori reagoi ammoniakkiin tai ammoniumin yhdisteisiin vedessä. Yleisimmät muodot ovat monochloramine (NH2Cl), dichloramine (NHCl2) sekä trichloramine (NCl3). Näistä monochloramine on yleisimmin käytetty vedenkäsittelyssä tarkoitettu disinfektantti, kun taas dichloramine ja trichloramine voivat muodostua tietyissä olosuhteissa ja niillä on erilaiset fysikaaliset ominaispiirteet.

Klooramiinien muodostus tapahtuu pääasiassa kontrolloidussa kloorin ja ammoniakin reaktiossa. Reaktiokäyttäytyminen riippuu pH:stä, lämpötilasta sekä veden koostumuksesta; yleensä alhaisempi pH suosii monochloraminea, kun taas korkeammat pH-arvot voivat lisätä dichloramine- tai trichloramine-formaatiota. Monochloramine on vakaampi kuin vapaa kloori veden ulkopuolella ja pidempikestoisempi käsittelyalueilla, mikä mahdollistaa tasaisemman disinfektantin jälkitalouden.

Sovellukset ja edut liittyvät erityisesti juomaveden ja kasteluveten käsittelyyn. Klooramiinit hoitavat disinfektiota samalla vähintään muodostuvien orgaanisten yhdisteiden reaktiota, mikä vähentää joidenkin disinfektioiden sivu- ja muodostumia, kuten trihaloamomeja. Tämän ansiosta klooramiinilla voidaan pienentää joitakin haitallisia sivuvaikutuksia, kuten pahaa makua ja hajua sekä joihinkin yhdyskuntien vedenlaadun riskitekijöihin liittyviä haittoja. Rajoitteita ovat mahdolliset iho-, silmä- ja hengitystieärsytykset sekä tarpeet säätää järjestelmän ylläpitoa ja pysyvää vaikutusaluetta.

Klooramiiniin liittyy turvallisuus- ja säännöspuitteita; oikeat varotoimet, pitoisuudet ja käsittelytavat määritellään suojeluohjeissa sekä vedenkäsittelyn standardeissa. Vedenkäsittelyssä käytettävien klooramiinienvalmistus ja hallinta edellyttävät asianmukaista seuranta- ja hallintamenettelyä sekä laadunvarmistusta.