Kloonaamisella

Kloonaamisella tarkoitetaan geneettisesti identtisen kopion luomista, joko kokonaisesta yksilöstä tai solukokonaisuudesta. Käsitettä käytetään sekä eläin- että kasviluo­ta­jen yhteydessä sekä biotieteellisessä tutkimuksessa. Kloonauksella voidaan tuottaa identtisiä solu- ja solukokonaisuuksia kuin myös kokonaisia yksilöitä, mutta lopullinen kehitys ja ilmentyminen riippuvat sekä perimästä että ympäristötekijöistä.

Historiallisesti tärkeä virstanpylväs oli vuonna 1996 syntynyt Dolly-lammas, joka osoitti eläinkloonauksen teoriassa mahdollisuuden tuottaa geneettisesti identtinen yksilö aikuisen yksilön tumasta peräisin olevalla luovuttajasolulla. Tämän jälkeen kloonausta on tutkittu laajalti perinteisestä eläinkloonauksesta monimutkaisempien solujen ja kudosten tuotantoon sekä kasvien kloonaamiseen.

Kloonaus voidaan jakaa päätyypeihin: reproduktiivinen kloonaus pyrkii tuottamaan elävän, geneettisesti identtisen yksilön; terapeuttinen kloonaus tähtää solu- ja kudosvalmisteiden luomiseen sairauksien tutkimusta ja mahdollisia hoitoja varten ilman tarkoitusta luoda elävää kopioitua yksilöä. Prosessit, joihin liittyy somatic cell nuclear transfer -menetelmää tai alkion jakamista, ovat tarkoituksenomaisia, mutta ne ovat monimutkaisia ja niiden onnistuminen vaihtelee.

Kloonaamisen käytännön sovelluksia ovat lääketiede ja tutkimus sekä maatalouskasvien ja eläinperäisten tuotteiden kehittäminen. Eettiset ja lainsäädännölliset näkökohdat, eläinten hyvinvointi sekä sääntelyn vaihtelut vaihtelevat maittain, mikä rajoittaa ja muokkaa kloonaamisen käytäntöjä.