Kloonauksella

Kloonauksella tarkoitetaan prosessia, jossa geneettisesti identtinen kopio alkuperäisestä yksilöstä tai solukokonaisuudesta tuotetaan. Kloonauksella voidaan viitata sekä kokonaisen organismin että yksittäisten solujen kopiointiin. Termi juontaa sanoista kloonaus ja kloonausprosessi kattaa sekä tutkimuksen että teolliset sovellukset.

Kloonauksen kaksi päämuotoa ovat lisääntymiskloonaus ja terapeuttinen kloonaus. Lisääntymiskloonaus tähtää geneettisesti identtisen yksilön tuottamiseen, kun taas terapeuttinen kloonaus keskittyy solutasoisiin kopioihin, esimerkiksi kantasolu- tai kudosnäytteiden tuottamiseen tutkimusta tai lääketieteellistä kehittämistä varten, eikä jatkuvaan elävän yksilön luomiseen.

Yleisin elävää kloonausta koskeva menetelmä on tumansiirto, eli somatic cell nuclear transfer (SCNT). Siinä organismista erotetaan kehon solu, jonka tumma sijoitetaan enukleoidun munasolun tilalle. Munasolu kehittyy alkiona ja voi johtaa kloonatun yksilön syntymään, tai sitä voidaan käyttää solutason tutkielmiin. Lisäksi on kehitteillä tai käytössä muita tekniikoita, kuten pluripotenttien solujen eristäminen ja geneettinen uudelleenohjelmointi.

Historiallisesti ensimmäinen onnistunut eläinkloonaus oli Dolly-lampaan vuonna 1996. Sen jälkeen on syntynyt klooneja useista lajeista, ja kloonausta on hyödynnetty erityisesti maataloudessa sekä biolääketieteellisessä tutkimuksessa. Kasvin- ja eläinkloonaus ovat yleisempiä tutkimus- ja sovellusalustoja, kun taas ihmisnoi prokloonaamisen etiikka ja lainsäädäntö rajoittavat vakavasti kaupallista tai kliinistä käyttöä monissa maissa.

Keskustelussa korostuvat eettiset kysymykset, eläinten hyvinvointi, identiteettikysymykset sekä mahdolliset terveys- ja geneettiset riskit. Lainsäädäntö sekä kansainväliset ja kansalliset säännökset ovat usein tiukkoja erityisesti ihmisestä kloonaamisesta, kun taas käytännön sovellukset eläinten ja kasvien kloonauksessa ovat yleisempiä ja säädellympiä.