uudelleenohjelmointi

Uudelleenohjelmointi, joka tunnetaan myös englanniksi nimellä refactoring, on ohjelmistokehityksessä käytetty prosessi, jonka tavoitteena on parantaa olemassa olevan ohjelmakoodin rakennetta ja luettavuutta vaikuttamatta sen ulkoiseen toimintaan. Tässä prosessissa koodin toiminnallisuutta ei muuteta, vaan sen sisäistä rakennetta järjestellään uudelleen selkeyden, tehokkuuden tai ylläpidettävyyden lisäämiseksi.

Uudelleenohjelmointia tehdään useista syistä. Yksi keskeisistä syistä on koodin ylläpidettävyyden parantaminen. Selkeämpi ja paremmin jäsennelty koodi on helpompi ymmärtää ja muokata tulevaisuudessa. Tämä vähentää virheiden todennäköisyyttä uusia ominaisuuksia lisättäessä tai olemassa olevia korjattaessa. Toiseksi, uudelleenohjelmointi voi parantaa ohjelman suorituskykyä poistamalla tehottomuuksia tai optimoimalla algoritmeja. Kolmanneksi, se voi helpottaa uusien ominaisuuksien lisäämistä tekemällä koodista modulaarisempaa ja helpommin laajennettavaa.

Uudelleenohjelmointi on jatkuva prosessi, jota voidaan soveltaa pienissä, hallittavissa vaiheissa. Tärkeää on, että jokaisen uudelleenohjelmointivaiheen jälkeen varmistetaan, että ohjelma toimii edelleen samalla tavalla kuin ennen. Tähän käytetään usein automaattisia testejä, jotka suoritetaan jokaisen muutoksen jälkeen varmistamaan toiminnallisuuden säilyminen. Uudelleenohjelmointi on olennainen osa ammattimaista ohjelmistokehitystä, joka edistää laadukasta ja kestävää ohjelmistoa.