Kirjoitusmuotoihin

Kirjoitusmuotoihin viittaa kirjoitettua kieltä tallentavien järjestelmien moninaisuuteen sekä tapoihin, joilla kieli esitetään kirjoitettuin merkein. Termi kattaa sekä kirjoitusjärjestelmien rakenteen että niiden käytännön sovellukset kulttuurisissa ja kielellisissä yhteyksissä.

Kirjoitusjärjestelmät voidaan pääosin luokitella seuraaviin perheisiin: logografiset järjestelmät, joissa yksittäinen merkki edustaa sanaa tai morfeemia (esim. kiinalaiset merkit); syllabaariset järjestelmät, joissa merkit vastaavat tavuille (esim. japanin kana); abjadit, joissa kirjoitetaan pääasiassa konsonantteja ja vokaalit voivat jäädä epäselviksi ilman merkittäviä merkkejä (esim. arabian, heprean); alfabettiset järjestelmät, joissa merkit edustavat sekä konsonantteja että vokaaleja (latinalainen, kyrillinen, kreikkalainen). Lisäksi on abugida-järjestelmiä, joissa konsonantti kantaa perusäänteen ja siihen lisätään oletettu vokaali (esim. Devanagari).

Kirjoitusmuotoihin liittyvät myöskin oikeinkirjoitus (ortografia) ja kirjoitusasento sekä suunta, jolla teksti kirjoitetaan. Usein yhteisönsä vahvistama standardointi määrittelee, millä tavoin sanoja ja lauseita merkitään, mutta murteet ja vaihtelut voivat tuoda lisämuotoja. Kielten välillä voi olla useita kirjoitusjärjestelmiä, ja jotkin kielet käyttävät useita samanaikaisesti.

Digitaalisessa maailmassa kirjoitusmuotojen säilyttäminen ja käsittely perustuu merkistöihin kuten Unicodeen. Tämä mahdollistaa monikielisten tekstien tallentamisen, käsittelemisen ja esittämisen eri laitteilla ja ohjelmistoilla. Kirjoitusmuotojen tutkimus liittyy kielitieteeseen, kulttuurihistoriaan ja tietojenkäsittelyyn.