vokaalit

Vokaalit ovat puhetta muodostavia äänteitä, joissa ilmavio on vähäistä ja/tai suuontelo on suhteellisen avoin. Ne muodostavat vocal tractin ytimen ja voivat toimia sanojen tavujen ydinäänteinä. Kielissä vokaalit ja konsonantit eroavat toisistaan siinä, miten niitä tuotetaan ja miten niillä on äänteellisiä eroja.

Suomen vokaaliopiointi koostuu kahdeksasta vokaalista: a, e, i, o, u, y, ä ja ö. Nämä merkitään suomen kirjoitusjärjestelmässä kirjaiminä, ja niillä on sekä lyhyitä että pitkiä muotoja. Pitkät vokaalit merkataan kaksin kirjoitusmerkkinä (aa, ee, ii, oo, uu, yy, ää, öö) tai fonisesti pituuden erolla, joka voi vaikuttaa sanan merkitykseen. Finnish has both monophthongs and diphthongs; Finnish vowels can be part of diphthongs (vowel sequences within a syllable) as well as individual monophthongs.

Vokaaliharmonia on keskeinen piirre: Suomen sanajärjestelmässä vokaalien taustavasta riippuen liitteiden sekä taivutuspäätteiden vokaalit sopeutuvat. Taustavokaalit ovat a, o ja u; etu- (front) vokaalit ovat ä, ö, y sekä i ja e. Esimerkiksi sanassa talo (back vowels) inessiivissä on talossa, kun taas sanassa kivi (front vowels) inessiivissä on kivessä. Tämä harmonian käytäntö vaikuttaa siihen, millaisia loppuosia ja liitteitä käytetään sanan kanssa.

Vokaalit ovat olennaisia suomalaisessa fonologiassa ja ortografiassa, ja niiden ominaisuudet vaikuttavat sekä sanavartuntoihin että sanan ääntämiseen.