vokaaleja

Vokaalit ovat puhesointeita, jotka syntyvät, kun ilman liikkeet virtaviivaisesti kulkevat suun, nielun ja kielen muodoista riippumatta suuremmin esteettä. Suomen kielessä vokaalit muodostavat tavujen ytimen ja voivat esiintyä sekä yksin että vokaaliryhminä sanan sisällä.

Suomen vokaalisto koostuu kahdeksasta kirjaimesta: a, e, i, o, u, y, ä ja ö. Vokaalit jaetaan taustavokaaleiksi (back), etuvokaaleiksi (front) sekä neutraaliksi luokitteluksi. Taustavokaaleihin kuuluvat a, o ja u; etuvokaaleihin kuuluvat ä, ö ja y; neutraaliksi katsotaan e ja i, jotka eivät vaikuta harmonian suuntaan. Vokaaliharmoniassa sanojen päätteet tai taivutussuffixit sopeutuvat yleensä johtavan sanan vokaaliluokkaan.

Vokaalin pituus on suomalaisessa kielessä fonemisesti merkittävä. Lyhyet ja pitkät vokaalit voivat merkitä eroa sanan merkityksessä. Pitkät vokaalit kirjoitetaan kaksinkertaisella kirjaimella: aa, ee, ii, oo, uu, yy, ää, öö.

Vokaaleilla ja niiden yhdistelmillä on merkitystä sanan rytmiksi sekä sananmuodostuksessa ja taivutuksessa. Vokaalit voivat muodostaa diftongin, jolloin kaksi ääntä esiintyy saman tavun sisällä, kuten ai, ei, au ja muut vastaavat yhdistelmät.

Suomen kirjoitusjärjestelmässä vokaalit ovat keskeisiä sekä oikeinkirjoituksen että äänneasun kannalta, ja niiden oikea käsittely on tärkeää sekä kielellisessä tutkimuksessa että kielenopetuksessa.