taivutussuffixit

Taivutussuffixit ovat sanaan liitettäviä päätteitä, jotka ilmaisevat kieliopin suhteita ja kategorioita. Suomen kieli on runsas taivutettuna kielellisesti, ja taivutussuffixit muodostavat suurimman osan muotoilusta. Ne voivat ilmentää muun muassa lukua, kieltä, omistusta sekä sijamuotoa, ja niitä voidaan ketjuttaa, jolloin samaan juureen lisätään useita päätteitä.

Nimistöön ja adjektiiveihin liittyy taivutus, jolla ilmaistaan lukua ja sijamuotoa. Yleisimät sijamuodot ovat genetiivi, partitiivi sekä inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi ja muut vastaavat. Esimerkkejä: talo (nominatiivi yksikkö) → talon (genetiivi), taloa (partitiivi), talossa (inessiivi), talosta (elatiivi), taloon (illatiivi). Monikossa näille päätteille on vastaavat muodot: talot, talojen, taloja, taloissa, taloista, taloihin, taloille, taloina, taloiksi. Omistusmääritykset nauttivat omistusliitteitä kuten -ni, -si, -nsa; ne istuvat sanan rakenteeseen ennen sijamuodon päätteitä.

Verbeillä taivutus ilmaisee persoonaa ja lukua sekä aikamuotoa ja moodia. Esimerkiksi preesensissä: minä kirjoitan, sinä kirjoitat, hän kirjoittaa, me kirjoitamme, te kirjoitatte, he kirjoittavat. Imperfektissä päätteet ovat esimerkiksi -in, -it, -i, -imme, -itte, -ivat/-ivät (Kirjoitin, kirjoitit, kirjoitti, kirjoitimme, kirjoititte, kirjoittivat). Ehtolliset muodot muodostetaan esimerkiksi -isi- tai -isin päätteiden ja asianmukaisten personapääteiden avulla: kirjoittaisin, kirjoittaisit, kirjoittaisi, kirjoittaisimme, kirjoittaisitte, kirjoittaisivat.

Taivutussuffixien järjestys on usein sanan juuri + omistusliite + sijamuodon tunnus (esimerkiksi taloniin = talo + ni + in). Poikkeuksia ja epäsäännöllisyyksiä esiintyy sanasta toiseen sekä murre- ja stilististen valintojen mukaan. Taivutussuffixit ovat keskeinen osa suomen mukautuvaa, agglutinatiivista rakennetta.