Kirjaintyyppien

Kirjaintyyppien käsite viittaa kirjoitusjärjestelmän kirjaintyyppien valikoimaan ja niihin liittyviin muodollisiin kokonaisuuksiin. Se kattaa sekä typografian perussuureet, kuten typeface- tai kirjaintyypesarjat, että niiden sisällä olevat yksittäiset glyphit eli kirjainten grafiikkamallit. Kirjaintyyppien tarkastelu kuuluu olennaisena osana graafista suunnittelua ja typografista päätöksentekoa.

Luokittelu ja tyypit. Kirjaintyyppejä voidaan yleisesti luokitella seriffeihin (serif) ja sans-serif-tyyppeihin, joiden ero näkyy kirjainten lopetteluissa sekä piirteiden kontrastissa. Muita päähyödyllisiä kategoriaa ovat kursivoidut ja käsin kirjoitetut (script) tyypit, näyttö- eli display-tyypit sekä monospaced- eli yhdenlevyiseksi mitoitettu tyyppi. Lisäksi on olemassa koristeellisia tai erikoislaatuisia tyyppejä sekä perinteisiä kehyksiä, kuten Blackletter.

Historia ja teknologia. Kirjaintyyppien kehitys alkaa käsin kirjoitetuista ja riipukiviljatuista muodosta, kehittyen kirjapainoteknologian ja kalligrafian kautta nykyaikaisiksi digitaalisiksi fontteiksi. Digitaalisessa maailmassa fontit ovat tiedostoja, jotka muodostavat kokonaisen perheen (typeface) sisäiset glyph-kokoelmat. Fonttiformaate kuten TrueType ja OpenType sekä Unicode-merkistöt mahdollistavat laajan kielten ja symbolien tukemisen.

Käyttö ja suunnittelu. Oikea kirjainyypeistä valinta riippuu käyttökontekstista, kuten julkaisun luettavuudesta, medioista (painettu teksti vs. näytöt) ja saavutettavuudesta. Luettavuuteen vaikuttavat tekijät kuten x-korkeus, kontrasti, lukujen välinen tila ja kirjainten mittasuhteet.

Termistö. Keskeisiä käsitteitä ovat fontti (font), tyypin perhe (typeface), glyph, kerning, leading ja karakterien riittävä kontrasti. Termien oikea ymmärtäminen auttaa kommunikaatiota sekä suunnittelussa että typografian arvioinnissa.

Esimerkkejä. Yleisimmät sävyt sisältävät serif-tyyppejä kuten Times New Roman, sans-serif-tyyppejä kuten Arial, sekä monospace-tyyppejä kuten Courier. Näiden yhdistely voi tukea sekä kokonaisuutta että yksittäisiä korostuksia tekstissä.