seriftyyppejä

Serifityypit, suomeksi riippuva pisteellä varustetut kirjasimet, ovat yksi typografian perusluokista. Serifit ovat pieniä, usein koristeellisia vetovoimia, jotka sijaitsevat kirjainten päissä ja sivuilla. Niiden alkuperä on epävarma, mutta yksi yleisesti hyväksytty teoria liittää ne roomalaisten kirjurien käyttämiin siveltimenvetoihin, jotka jättivät jälkeensä pienen pakotuksen terän kohdalla. Toinen teoria ehdottaa, että ne kehittyivät kaivertajien tarpeesta tehdä lyijykynävedoista terävämpiä ja selkeämpiä kivikaiverruksissa.

Serifityypit jaetaan usein eri alaluokkiin niiden muotoilun ja historian perusteella. Vanhan tyylin kirjasimissa on vinoja serifejä ja vaihteleva viivanpaksuus, jotka heijastavat klassista kalligrafiaa. Uuden tyylin kirjasimet, kuten Didot ja Bodoni, ovat tunnettuja erittäin ohuista serifeistään ja vahvasta kontrastista paksujen ja ohuiden viivojen välillä. Klassiset kirjasimet, kuten Garamond ja Times New Roman, ovat erittäin yleisiä ja niitä pidetään usein perinteisinä ja luettavina. Slab serif -kirjasimissa serifejä on paksuja ja suorakulmaisia, ja ne ovat usein tasapaksuja.

Serifejä pidetään usein luettavuutta parantavina, erityisesti pidemmissä teksteissä painetuissa julkaisuissa, koska ne auttavat silmää seuraamaan riviä. Ne antavat myös tekstille perinteisen, muodollisen ja ammattimaisen ilmeen. Modernissa digitaalisessa ympäristössä serifejä käytetään edelleen laajalti, mutta niiden luettavuus ruutunäytöillä voi vaihdella näytön resoluution ja fontin suunnittelun mukaan.