Kilpirauhashormonin

Kilpirauhashormonin käsite viittaa kilpirauhasen erittämään hormonien kokonaisuuteen, joilla on keskeinen rooli elimistön aineenvaihdunnan säätelyssä. Pääasialliset muodot ovat tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3). T4 on runsaasti tuotettu ja toiminee varastomuotona, josta kudokset voivat muuntaa aktiivisemmaksi T3:ksi. Kilpirauhanen muodostaa ja erittää näitä hormoneja follikkelien sisällä, jossa jodidi kiinnittyy tyroglobuliiniin ja lopulta muodostuu sekä T4 että T3.

Hormonien eritys ja pitoisuudet säätelee hypotalamus-pituisakkeen kilpirauhasesetelmä: hypotalamus erittää TRH:ta, joka puolestaan saa aivolisäkkeen vapauttamaan TSH:ta. TSH stimuloi kilpirauhasta tuottamaan ja erittämään T4:ää ja T3:ta. Kun verenkiertoon vapaasti kulkeutuvat T3- ja T4-pitoisuudet nousevat, negatiivinen palautemekanismi vähentää TRH- ja TSH-eritystä.

Kilpirauhashormonit vaikuttavat moniin elintoimintoihin: ne säätelevät perusaineenvaihduntaa, lämmöntuotantoa, energian käyttöä sekä lipidien ja hiilihydraattien aineenvaihduntaa. Ne ovat erityisen tärkeitä kehityksessä ja keskushermoston kypsyessä sekä lapsuudessa että sikiökaudella. Veressä suurin osa kilpirauhashormoneista sitoutuu proteiineihin (esim. TBG), ja vapaa T4 sekä vapaa T3 (FT4, FT3) muodostavat biologisesti aktiivisen osuuden.

Puutos tai liikatoiminta voi aiheuttaa hypotyreoosia tai hypertyreoosia, joihin voivat johtaa autoimmuunitaudit (esim. Hashimoto, Graves), jodin puute tai lääkkeet. Diagnoosi perustuu TSH:n sekä vapaan T4:n (ja usein vapaan T3:n) mittauksiin, hoito yleisesti korjaavaa kilpirauhashormonihoitoa (yleensä LT4, levotyroksiini) tai hyperthyreoosissa muita menetelmiä kuten antityreoidilääkkeitä tai radioaktiivista jodia.