antityreoidilääkkeitä

Antityreoidilääkkeet, suomeksi kilpirauhasen toimintaa estävät lääkkeet, ovat lääkeaineita, joita käytetään kilpirauhasen liikatoiminnan eli hypertyreoosin hoidossa. Nämä lääkkeet pyrkivät vähentämään kilpirauhashormonien, tyroksiinin (T4) ja trijodityroniinin (T3), tuotantoa kilpirauhasessa. Kilpirauhasen liikatoiminta voi johtua useista syistä, kuten Basedowin taudista, jolla on autoimmuuni perusta.

Yleisimpiä antityreoidilääkkeitä ovat tietyt tioamidijohdannaiset, kuten propyltiourasiili ja metimatsoli. Nämä lääkkeet estävät kilpirauhasen entsyymiä, tyrosiinijodinaasia, joka on välttämätön jodin liittämiseksi tyrosiiniin kilpirauhashormonien muodostuksessa. Lääkkeen annostus ja hoitoaika vaihtelevat yksilöllisesti ja riippuvat sairauden vakavuudesta ja potilaan vasteesta hoitoon.

Antityreoidilääkkeiden käyttöön liittyy myös mahdollisia sivuvaikutuksia, jotka voivat vaihdella lievistä vakaviin. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat ihottuma, kuume, nivelkivut ja ruoansulatuskanavan oireet. Harvinaisemmat, mutta vakavammat sivuvaikutukset voivat sisältää maksavaurioita tai agranulosytoosia, eli valkosolujen määrän merkittävää vähenemistä, mikä altistaa vakaville infektioille. Siksi antityreoidilääkkeiden käytön aikana seurataan potilaan verenkuvaa ja maksan toimintakokeita säännöllisesti. Hoito on aina lääkärin valvonnassa.