Kiikaritähtiä

Kiikaritähtiä ovat tähtiä, jotka erottuvat pareina, kun taivasta katsotaan kiikarilla tai pienellä teleskoopilla. Ne voivat olla gravitaalisesti sidoksissa toisiinsa muodostuen binääriä tähdestä, tai ne voivat olla näennäisiä kaksoistähtiä, joiden samassa taivaanliekissä sijaitsevat kaksi tähteä näyttäytyvät kyseisellä tutkimusvälineellä erillisinä, vaikka niiden todellinen etäisyys ja liike voivat olla hyvin erilaisia.

Mitkä tekijät määrittävät kiikaritähtien havainnon, ovat erottuva kulmaerotus, ns. kulmaerotus (arcsekunteina) sekä tähdet eroihin liittyvät kirkkaudet ja värit. Eri kiikaritähtiparit voivat erottua toisistaan pienistä kulmaeroista aina useisiin kymmeniin tai sadoin kaarisekunteihin asti. Moniin kiikaritähtiin liittyy myös tähtien liikkeen seuraaminen; jotkut ovat todellisia binäärejä, joiden radat ovat toistensa ympäri, kun taas toiset ovat optisia kaksoisiä, joiden yhteinen suunta taivaalla johtuu näennäisestä linjasta.

Tunnetuimpia esimerkkejä ovat Mizarin ja Alcorin pariskunta Ursa Majorissa sekä Albireo Kellollinen Cygnusta, jolla on vahvan värivivahteen kontrasti kahden tähden välillä. Myös Epsilon Lyrae Lyraan kuuluu kuuluisa kaksoistehtävä, jonka kolmella parin kokonaisuus muodostaa useita tähdistä koostuvia asetelmia kiikarin näkökentässä. Kiikaritähtiä hyödynnetään tähtien saumattomien liikkeiden ja kirkkausvaihteluiden tutkimisessa sekä opastuksena binäärijärjestelmien massojen ja koon ominaisuuksien ymmärtämisessä.

Kiikaritähtikokoelmat ovat laajalti dokumentoituja Washington Double Star Catalog -tietokannassa, joka kokoaa havaintoja ja sijainteja ympäri maailmaa. Havainnointi itsessään edellyttää hyviä havainto-olosuhteita ja oikeanlainen kartta-taivas sekä kärsivällisyyttä, sillä erottuvien parien kirkkaustasot ja erottumisedellytykset vaihtelevat.

Näin kiikaritähtiä tarjoavat sekä käytännön katselukokemuksen että mahdollisuuksia opiskella tähtien muodostumista ja dynamiikkaa.