Kiihottumishäiriöt

Kiihottumishäiriöt, suomeksi myös esiintymishäiriö tai kiihottumattomuus, viittaa tilaan, jossa henkilö kokee jatkuvaa tai toistuvaa vaikeutta saavuttaa tai ylläpitää seksuaalista kiihottumista seksuaalisen stimulaation aikana. Tämä voi ilmetä eri tavoin ja eri sukupuolilla, vaikka termiä käytetäänkin usein yleisnimikkeenä.

Naisten kiihottumishäiriössä keskeistä on riittämätön kiihottumisen tunne tai fyysinen vaste, kuten kostuminen tai paisuminen, seksuaalisen toiminnan aikana. Miesten osalta se voi ilmetä vaikeutena saavuttaa tai ylläpitää erektiota seksuaaliseen kanssakäymiseen soveltuvaksi. On tärkeää erottaa kiihottumishäiriö erektiohäiriöstä, vaikka ne voivatkin esiintyä samanaikaisesti. Kiihottumishäiriö on laaja käsite, joka kattaa monenlaisia seksuaalisen kiihottumisen ongelmia.

Syitä kiihottumishäiriöille on monia ja ne voivat olla sekä fyysisiä että psyykkisiä. Fyysisiä syitä voivat olla esimerkiksi hormonaaliset epätasapainot, verenkierrolliset ongelmat, neurologiset sairaudet, tietyt lääkitykset tai krooniset sairaudet. Psyykkisiä tekijöitä ovat usein stressi, ahdistus, masennus, parisuhteen ongelmat, negatiiviset seksuaaliset kokemukset tai heikko itsetunto. Myös elämäntavat, kuten tupakointi, runsas alkoholin käyttö tai riittämätön uni, voivat vaikuttaa seksuaaliseen toimintakykyyn.

Kiihottumishäiriöiden hoito riippuu niiden syistä. Fyysisiin syihin voidaan puuttua lääkityksellä tai muilla lääketieteellisillä hoidoilla. Psyykkisiä ongelmia voidaan hoitaa psykoterapialla, seksuaalineuvonnalla tai pariterapialla. Usein kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka huomioi sekä fyysiset että psyykkiset tekijät, on tehokkain. On tärkeää hakeutua ammattiapuun, jos kiihottumishäiriö aiheuttaa huolta tai haittaa elämänlaatua.