Kielikuvaukset

Kielikuvaukset ovat puheessa ja kirjoituksissa käytettyjä kielikuvia, joilla ilmaisuja kuvitellaan ja ymmärrystä rikastetaan. Kielikuva on yleisnimitys kuvaannolliselle ilmaisulle, ja kielikuvauksia voivat olla metaforat, vertaukset, personifikaatiot sekä muut kielikuvan variaatiot. Kielikuvat ovat sekä kielellisiä että kognitiivisia ilmiöitä.

Kielikuvaukset kuuluvat kielitieteen, kirjallisuustutkimuksen ja viestinnän alueisiin. Niiden tarkastelu kattaa sanaston, semantiikan, pragmatiikan sekä retoriikan. Tutkimuksessa huomioidaan, miten kielikuvia käytetään ilmaisun sävyyn, kulttuurisiin viittauksiin ja kognitiiviseen ymmärrykseen.

Kielikuvia voidaan luokitella metaforiksi (elämä on matka), vertauksiksi (kuten), sekä personifikaatioiksi (tuuli kuiskasi). Muita laajasti käsiteltyjä ilmiöitä ovat kielelliset ilmaukset, kuten idiomit, joissa kuvat ovat kulttuurisidonnaisia. Kielikuvien tarkoituksena on tehdä abstrakti tai monimutkainen asia konkreettiseksi ja eläväksi.

Käytännön merkitys: kirjoittamisessa ja puheessa kielikuvat voivat lisätä tunteita, rytmiä ja muistettavuutta. Opetuksessa niitä hyödynnetään sanojen kuvittelun ja kulttuurien ymmärryksen kehittämisessä. Kääntäminen ja tulkkaus vaativat tietoisuutta kielikuva-viitteistä, sillä kulttuuriset konnotaatiot voivat muuttua.

Kielikuvauksia koskevat tutkimukset ovat monitieteisiä, ja määritelmät voivat vaihdella. Ne korostavat kielen ja ajattelun yhteyttä sekä sitä, miten kuvat ohjaavat tulkintaa.