kirjallisuustutkimuksen

Kirjallisuustutkimus on akateeminen ala, joka tarkastelee kirjallisuutta sekä teksteinä että kulttuurisina ja historiallisina ilmiöinä. Se kattaa yksittäisten teosten tulkinnan sekä laajemmat ilmiöt kuten kirjallisuuden aseman yhteiskunnassa, kulttuurissa ja identiteettien muodostumisessa. Tutkimus pyrkii ymmärtämään tekstien merkityksiä, rakenteita ja lukijoiden tulkintaprosesseja ottaen huomioon kontekstin. Teoreettiset lähestymistavat antavat välineitä analyysiin, mutta ala säilyttää kriittisen, monitieteisen ja avarakatseisen otteen.

Menetelmät ja aineisto: Kirjallisuustutkimuksessa käytetään monipuolisia menetelmiä, kuten close reading, narratologia, teemojen ja rakenteiden analyysi sekä historiallisen kontekstin tarkastelu. Lisäksi tutkitaan lukijoiden vastaanottoa, intertekstuaalisuutta ja monikielisyyden vaikutuksia. Aineistona ovat sekä kirjalliset teokset (romaanit, runot, näytelmät) että arkisto-, kustantamo- ja lähdeaineistot sekä digitaaliset kokoelmat. Tutkimus käyttää myös feminismin, postkolonialismin, queer-teorian sekä ekologisen ja digitaalisen humanismin lähestymistapoja.

Historia ja konteksti: Kirjallisuustutkimus kehittyi suurelta osin philologian ja humanistisen perinteen pohjalta ja sitä muovasivat 1900-luvulla strukturalismi, poststrukturalismi, hermeneutiikka sekä erilaiset kriittiset teoriat sekä vastaanotto- ja kannonteoriat. Kansainvälisessä tutkimuksessa ala on monitieteinen ja vertaisarvioitu, ja se ulottuu suhteista kirjallisuuden ja muun kulttuurin, filosofian sekä historian välille. Tutkimus julkaistaan pääasiassa tieteellisissä artikkeleissa ja monografiassa; alaa ylläpitävät yliopistot, tutkimuskeskukset sekä konferenssit.