kielikuvan

Kielikuva tarkoittaa kielen tai kieliyhteisön mielikuvaa, asenteita ja stereotypioita, jotka liittyvät kieleen. Kielikuvan muodostumiseen vaikuttavat sekä yksilön omat kokemukset että laajemmat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät, kuten median esitystavat, koulutusjärjestelmä ja kielipolitiikka. Kielikuva voi käsittää käsityksiä kielen vaikeudesta tai helposta oppimisesta, sen arvollemme, sen käyttämismahdollisuuksia sekä puhujien identiteetteihin liittyviä mielikuvia. Kielikuvan muodostuminen on dynaamista ja kontekstisidonnaista; se muuttuu ajan ja kokemusten myötä.

Kielikuvaa tutkitaan monimutkaisena ilmiönä muun muassa kielitieteen ja sosiolingvistiikan sekä kieltenopetuksen tutkimuksessa. Kielikuvatutkimus pyrkii ymmärtämään, miten ihmiset kuulevat, näkevät ja kuvailevat kieliä sekä miten nämä kuvat vaikuttavat kielivalintoihin, motivaatioon ja oppimiseen. Tutkimusmenetelmät voivat sisältää kyselytutkimuksia, haastatteluita, projektio- tai kuvaukset, sekä analysoida medioiden ja koulutuksen tuottamaa kuvitusta.

Esimerkkeinä kielikuvan rakenteesta voivat olla arviot englannin kielestä globaalin viestinnän työkaluna sekä jonkin vähemmistökielen asema kieltenoppimisessa. Kielikuvat voivat vaikuttaa kielivalintoihin, edistää tai vaikeuttaa kielten käyttöä sekä monikielisen identiteetin rakentumista. Termi muodostuu sanoista kieli ja kuva; genetiivimuoto kielikuvan viittaa kyseessä olevaan mielikuvaan ja sen merkitys- ja käytännöllisiin konteksteihin. Lisätietoja: kielikuvatutkimus, kielipolitiikka, kielenasenteet.