kieltenopetuksen

Kieltenopetus tarkoittaa oppiaineena suunnattua kielenopetusta, jonka kohteena ovat vieraat kielet sekä toisena kielenä käytetty oppiminen, mutta se voi tukea myös äidinkielen opiskelua ja kulttuurienvälisiä kompetensseja. Sen tavoitteena on kehittää oppijoiden suullista ja kirjallista kommunikaatiota, ymmärrystä sekä alueellista ja kansainvälistä kulttuurista tietämystä. Kieltenopetusta tarjotaan eri oppimäärissä ja koulutusasteilla, ja se voi sisältää sekä opetuksen suunnittelun että materiaaleihin ja arviointiin liittyviä periaatteita.

Opetuksessa painottuvat kommunikaatiokelpoisuus, sanavarannon laajentaminen, kieliopin hallinta sekä metakieliset taidot, kuten strateginen oppiminen ja kulttuurisensitiivisyys. Historian kuluessa menetelmät ovat liikkuneet perinteisestä käännöksestä ja kielioppipainotteisuudesta kohti kommunikaatiivista lähestymistapaa, tehtäväpohjaisia oppitunteja sekä sisältö- ja kielellistä integraatiota (CLIL). Digitaalinen teknologia, verkkovälitteinen oppiminen ja pelillistämiskeinot ovat nykyisin yleisiä tukimuotoja.

Arvioinnissa käytetään sekä formatiivista että summatiivista arviointia. Kansainväliset viitekehykset, kuten CEFR-tasot, auttavat kuvaamaan kielitaidon kehitystä ja asettamaan oppimistavoitteita. Kieltenopetuksen haasteita ovat muun muassa eritasoinen kielitausta, opettajankoulutus, materiaalien saavutettavuus sekä resurssien jakaminen. Lisäksi tutkimus kieltenoppimisesta ja soveltavat käytännöt vaikuttavat päivittäiseen opetukseen, sekä politiikka että koulutusjärjestelmän tavoitteet ohjaavat kielivalikoimaa ja tarjontaa.