kielikuvia

Kielikuvia, tai kielikuvia yleisesti, ovat kielessä käytettyjä ilmaisutapoja, jotka luovat mielikuvan tai siirtävät merkityksen yhdestä asiasta toiseen. Kielikuvat eivät kuvaa asioita kirjaimellisesti, vaan ne rakentavat ymmärrystä kuvailevan löytö- tai ajatusmaailman kautta. Ne ovat keskeisiä sekä lieristessä että kirjallisessa ilmaisussa, ja niitä käytetään aktiivisesti arkipuheessa, mediassa sekä taiteessa.

Kielikuvia voidaan lähestyä useilla päätyypeillä. Metafora on kielikuva, jossa kaksi erillistä ilmiötä esitellään yhtä ja samaa asiaa ilmentävinä, kuten väite “aika on rahaa”. Vertaus (vertaus) on samaan aikaan konkreettinen kuin kuvaileva: siitä löytyy vertailun sana kuin tai kuin—esimerkiksi “elämä on kuin matka.” Personifikaatio antaa elottomille asioille inhimillisiä ominaisuuksia, kuten “tuuli kuiskasi.” Symboli tai symbolinen kielikuva käyttää sanaa tai esinettä edustaakseen suurempaa merkitystä, kuten lintu symboloi vapautta. Metonymia ja synekdoosi vaihtavat ilmaisua edustavaksi osaksi tai yhteydessä olevaksi käsitteeksi, esimerkiksi julkisuuden ilmaisu “korkeat valtiomiehet” tarkoittaen kokonaisuutta. Synestesia yhdistää aistielämyksiä, kuten väri- tai ääniominaisuuksia yksittäisten ilmaisujen kautta.

Käytössä kielikuvia laajasti rikastuttavat kieltä: ne helpottavat monimutkaisten käsitteiden ymmärtämistä, lisäävät ilmaisun voimaa ja muistettavuutta sekä syventävät tekstin tunnelmaa. Kielikuvien analysointi on keskeistä sekä kielitieteessä että kirjallisuustutkimuksessa. See also: kuvailu, metafora, kielikuvien retoriikka.