Keuhkoaltistusta

Keuhkoaltistusta tarkoitetaan keuhkoihin hengitetyn aineksen pysyvää tai toistuvaa vaikutusta. Altistus voi olla työperäistä, ympäristöperäistä tai arkipäiväistä ja kohdistua sekä sisä- että ulkoilmaan.

Tyypillisiä lähteitä ovat työpaikan pölyt ja aerosolit sekä kemikaalit ja höyryt. Esimerkkejä ovat piidioksidi, asbesti ja kvartsipölyt, orgaaniset pölyt kuten vilja- ja eläinperäiset pölyt sekä liikenteen päästöt ja sisäilman epäpuhtaudet, kuten tupakansavun altistus.

Lyhytaikaisia oireita voivat olla yskä, kurkun ärsytys ja hengenahdistus. Pitkäaikainen altistus voi lisätä riskiä kroonisiin keuhkosairauksiin, kuten astmalle, COPD:lle sekä keuhkofibroosille, ja tiettyjen aineiden kohdalla keuhkosyöpäriski kasvaa (esim. asbesti).

Arviointi perustuu altistuksen kartoitukseen sekä käytettyjen aineiden riskien arviointiin ja ohja-arvojen noudattamiseen. Keuhkojen toimintakykyä voidaan seurata spirometrialla, ja oireiden ilmetessä lisätutkimuksia, kuten kuvantamista, voidaan tarvita.

Ehkäisy perustuu sekä teknisiin että organisatorisiin keinoihin: ilmanvaihdon ja paikallisten suojarakenteiden parantamiseen, prosessien eristämiseen tai sulkemiseen, hengityssuojaimiin sekä altistuksen vähentämiseen ja työntekijöiden koulutukseen.

Keuhkoaltistus on säädeltyä monissa maissa. Kansalliset viranomaiset ja kansainväliset ohjeistukset määrittelevät, miten altistusta tulisi minimoida, mitata ja seurata sekä miten työntekijöitä suojataan.