pölyt

Pölyt ovat pienhiukkasia, sommen ilmassa leijuvina tai pinnoille kertyneinä. Niiden koostumus vaihtelee, mutta yleisesti niihin kuuluu mineraalipölyä, orgaanisia hiukkasia, siitepölyä sekä hilse- ja tekstiilijäämiä. Pölyä esiintyy sekä ulko- että sisätiloissa, ja sen määrä sekä laatu määräytyvät ympäristön mukaan.

Lähteet ja muodostuminen: ulkona pöly syntyy maan ja kiven hajonneista aineksista, vulkaanisista varastoista, kasviplanktonin jäänteistä sekä ihmisen aiheuttamasta palamisesta ja liikenteestä. Sisätiloissa pöly koostuu suurimmaksi osaksi ihosoluista, tekstiileistä, lemmikkien hilseestä sekä ruoanlaiton ja palamisen tuotteista. Pölyyn voi liittyä myös allergeeneja, homesienien itiöitä sekä bakteereita.

Koko ja terveysvaikutukset: hiukkaset luokitellaan usein PM10:n ja PM2,5:n mukaan, viitaten niiden halkaisijaan mikrometreinä. Pienemmät hiukkaset voivat kulkeutua keuhkoihin ja aiheuttaa ärsytystä, hengitystieoireita, allergioita ja pahentaa astmaa. Pitkäaikainen altistuminen pölylle sekä siihen liittyville allergeeneille voi heikentää hengitystoimintaa ja lisätä infektioriskejä. Pöly voi kantaa myös epäpuhtauksia ja mikrobeja.

Hallinta ja ehkäisy: sisätiloissa pölyn määrää hallitaan säännöllisellä siivouksella, märkäpuhdistuksella ja HEPA-suodattimella varustetulla imurilla. Ilmanvaihto, ilmanpuhdistimet sekä ilmanlaadun seuraaminen auttavat vähentämään altistumista. Pölylähteitä kannattaa vähentää esimerkiksi tekstiiliasetelmien, mattojen ja torkutettujen pinnojen osalta sekä pitää kosteustaso (noin 40–60 %) hallinnassa homekasvun estämiseksi.

Mittaus ja sääntely: ilmanlaadun mittauksessa käytetään PM2,5- ja PM10-arvoja sekä muita kosteutta ja allergeeneja koskevia mittareita. Kansainväliset ja kansalliset ohjeet sekä paikallinen ilmanlaatuindeksi ohjaavat käytäntöjä ja tiedottamista.