Ketoosissa

Ketoosissa tarkoittaa tilaa, jossa elimistön energianlähde siirtyy rasvoista tuotettuihin ketoneihin. Maksassa rasvahapoista muodostuu ketoneja, joita ovat beeta-hydroksibutaatti ja acetoasetaatti; pieninä määrinä vapautuu myös asetonia, jonka havaitsee hengityksestä. Ketoneja esiintyy normaalisti paaston tai erittäin vähähiilihydraattisen ruokavalion aikana.

Ketoosi syntyy, kun glukoosivarastot vähenevät ja keho siirtyy käyttämään rasvoja energiana. Tämä tapahtuu yleensä, kun päivittäinen hiilihydraattien määrä on hyvin alhainen (tyypillisesti alle 20–50 g) tai paastoamalla useita tunteja. Ketogeneesi vilkastuu, ja veren ketonipitoisuudet nousevat.

Käytännössä ketoosia hyödynnetään sekä tutkimuksissa että käytännön ruokavalioissa. Se voi johtaa laihtumiseen ja paremmin hallittuun verensokeriin joillakin ihmisillä. Ketogeeninen ruokavalio on perinteisesti käytetty epilepsian hoitoon ja se voi vähentää kohtauksia; joillakin potilailla se voi vaikuttaa insuliini- ja lipidirahojen säätelyyn, mutta vaikutukset ovat yksilöllisiä.

Ketoosin mahdollisia haittoja ovat aluksi esiintyvä väsymys, päänsärky, pahoinvointi ja ruoansulatusoireet. Pitkällä aikavälillä riskit liittyvät elektrolyyttitasapainon häiriöihin, nesteytykseen sekä mahdollisiin ravitsemuksellisiin puutoksiin, jos ruokavalio ei ole tasapainoinen. Ennen suuria ruokavaliomuutoksia on suositeltavaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, erityisesti jos on munuais- tai maksatulehdus tai diabetes.

Ketonitasoja voidaan mitata verestä tai virtsasta. Veressä beeta-hydroksibutaatti on yleisesti käytetty mitta; dietary ketosis -arvot voivat vaihdella, mutta yleisesti tilana pidetään noin 0,5–3,0 mmol/L. On tärkeää erottaa ketoosi ketoasidoosista, joka vaatii välitöntä hoitoa.