hengityksestä

Hengitys on elintoiminto, jossa elimistö saa happea ja poistaa hiilidioksidia. Se koostuu ilman sisäänotosta keuhkoihin, kaasujen vaihdosta keuhkorakkuloissa sekä uloshengityksestä, jolla poistuu hiilidioksidi. Hengitys ylläpitää veren kaasukoostumusta ja energiantuotantoa solutasolla.

Anatomia ja prosessi: ilman kulkee nenän tai suun kautta, via ilmateitä kurkunpäähän ja henkitorveen, keuhkoputkia ja pienempiä ilmatiehyitä myöten keuhkoihin. Pallea ja kylkiluulihakset laajentavat rintakehää sisäänhengityksessä; uloshengitys on usein passiivista. Alveolit suorittavat kaasujen diffuusion veren ja ilman välillä. Veren kuljettaa happea kudoksiin ja siirtää hiilidioksidia takaisin keuhkoihin poistettavaksi.

Säätely ja sävy: hengitystä ohjaa hengityskeskus aivorungossa, mutta sitä muokkaavat autonominen hermosto sekä kemoreseptorit, jotka reagoivat hiilidioksidin, hapen ja pH:n muutoksiin. Pallea ja hengityslihasten aktiivisuus voivat olla sekä tahdonalaisia että tahdosta riippumattomia, mikä mahdollistaa esimerkiksi rauhallisen levon sekä tahdonalaisen yskimisen tai hengityksen nopeuttamisen liikunnan aikana.

Fysiologia ja vaihtelu: levossa hengitys on säännöllistä, 12–20 kertaa minuutissa, ja kerralla verenkiertoon kulkeva ilmamäärä (tidal volume) on noin 0,5 litraa. Minuutin ilmanvaihto on noin 6–8 litraa. Hengityksen muutokset mukautuvat muun muassa liikunnan, stressin ja altistusten mukaan.

Terveys ja sairaudet: hengitykseen liittyy lukuisia tiloja, kuten astma, COPD, keuhkokuume ja uniapnea. Terveysvaikutuksia ovat tupakoinnin vähentäminen, ilmanlaadun parantaminen sekä säännöllinen liikunta, mikä tukee keuhkojen toimintaa ja kestävyyttä.