Kallioaineksien

Kallioaineksien tarkoitus on kuvata kivilajin rakennusosina toimivia mineraaleja sekä ajan mittaan muodostuneita koostumuksia. Käsite kattaa kiven massasta löytyvät mineraalit sekä joidenkin tapauksien mukaan myös epäpuhtaudet, joita mineraalikomponentteihin liittyy. Kivilajit koostuvat yleensä useammasta mineraalista, joiden keskinäinen määrä ja ominaisuudet määrittävät kivilajin karkeasti sen luonteen ja identiteetin.

Yleensä mineralisoitumisessa erotetaan päämineraalit ja aksessoriset (harvinaisemmat) mineraalit. Päämineraaleja ovat ne, joita esiintyy suurissa määrissä ja jotka määräävät kivilajin nimen ja luonteen. Esimerkkeinä mainitaan useimmiten silikaattipitoiset mineraalit, kuten kvarts ja felsparit, sekä usein maffiset mineraalit kuten pirokseenit ja amfibolit. Aksessoriset mineraalit ovat pienempiä määriä ja antavat kivilajille väriä sekä muita ominaisuuksia, mutta eivät määrää kivilajin pääasiallista luonnetta.

Laadullisesti kallioainekset voidaan ryhmitellä mineraaliaineiden luonteen mukaan. Silikaatit muodostavat suurimman osan maapallon kivilajeista ja niihin kuuluu kvarts, plagioklaasit ja ortofelsparit sekä maffiset ryhmät kuten pirokseeni ja amfibolit. Poikkeuksena ovat epä-silikaattiemerät, kuten karbonaatit (kalsiitti, dolomiiitti), karbonaatit ja oksidit sekä muut mineraaliryhmät.

Kallioaineksien koostumuksella on keskeinen vaikutus kivilajin alkuperään, kehitykseen ja ominaisuuksiin, kuten väriin, kovuuteen ja rikkonaisuuteen. Geologiassa näiden aineiden analyysi auttaa tunnistamaan kivilajin luonteen sekä sen muodostumiseen liittyviä prosesseja.