Kaivostoimintaa

Kaivostoimintaa tarkoitetaan mineraalien taloudellista hyödyntämistä maanpäällisestä ja kallioperästä. Sen keskeisiä vaiheita ovat tutkimus ja kartoitus, luvitus ja suunnittelu, louhinta, rikastus sekä jalostus ja jätteen hallinta; toiminnan päättyessä tehdään alueen ennallistaminen. Toiminta voi kattaa metallien, rakennusmateriaalien sekä muiden mineraalien hyödyntämisen.

Tutkimusvaiheessa arvioidaan esiintymät, geologia, taloudellinen kannattavuus sekä ympäristövaikutukset. Lupamenettelyihin sisältyy ympäristövaikutusten arviointi (YVA), maankäyttö- ja vesitalouslupien sekä muiden viranomaisten vaatimusten täyttäminen.

Louhinnan toteutuksessa käytetään avolouhintaa tai maanalaisslouhintaa. Rikastuksessa ja prosessoinnissa malmi murskataan, jauhetaan ja erotetaan menetelmillä, kuten rikastuksella, ja lopullinen tuote voi olla rikaste sekä sivukiven lajittelematon osuus.

Ympäristö- ja turvallisuuskysymykset ovat keskeisiä. Veden laadun ja vedenkäsittelyn hallinta, ilman- ja meluhaittojen torjunta sekä pölyn hallinta sekä jätteiden käsittely, kuten tailingsin varastointi ja jätevesien hallinta, muodostavat vastuunalaisen toiminnan perustan. Ennallistaminen palauttaa louhoksen alueen maiseman ja ekosysteemin mahdollisuuksien mukaan.

Sääntely ja valvonta: kaivoslainsäädäntö sekä ympäristölainsäädäntö sekä EU-lainsäädäntö ohjaavat toimintaa. Suomessa toimijoita valvovat viranomaiset sekä paikalliset toimielimet, muun muassa Geologian tutkimuskeskus (GTK) ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).

Taloudelliset vaikutukset ja haasteet: kaivostoiminta voi tuoda työpaikkoja, investointeja ja alueellista kehitystä, mutta siihen liittyy vastuita ympäristö-, sosiaali- ja kulttuurivaikutusten sekä liiketoiminnan epävarmuuden muodossa.