Kaatumisriskien

Kaatumisriskien käsite kuvaa niitä tekijöitä, jotka voivat lisätä yksilön mahdollisuutta kaatua. Kaatuminen on yleinen vammautumisen syy, erityisesti iäkkäillä sekä ihmisillä, joilla on tasapainohäiriöitä, näön heikkenemistä, lihasvoiman heikkenemistä tai monimutkainen lääkehoito.

Riskitekijöitä ovat sekä henkilökohtaiset terveys- että ympäristötekijät. Henkilökohtaisia tekijöitä ovat ikä, lihasvoiman ja tasapainon heikkeneminen, huimaus, näön heikkeneminen sekä krooniset sairaudet ja monilääkitys. Ympäristötekijöitä ovat huonosti valaistut tai märät lattiat, liukkaat pinnat, esteet, kapeat käytävät, portaat sekä epäasianmukaisesti sijoitetut kalusteet. Lääkitykset, kuten sedatiiviset lääkkeet sekä verenpaineen säätelyyn liittyvät lääkkeet, voivat lisätä kaatumisriskia.

Seuraukset vaihtelevat lievistä mustelmista ja lihas- tai nivelsidekipuista vakaviin vammoihin, kuten murtumiin ja päävauroihin. Kaatumiset voivat aiheuttaa toimintakyvyn heikkenemistä, tarvetta sairaalahoitoon sekä lisääntyneitä hoitokustannuksia sekä sosiaalisia haittoja.

Riskien arviointi voidaan toteuttaa terveydenhuollossa käyttämällä mittareita kuten TUG-testi (Timed Up and Go) sekä muita tasapainon ja kaatumisriskin arviointilomakkeita. Ennaltaehkäisy perustuu yksilölliseen lähestymistapaan: liikuntaohjelmaan, joka vahvistaa lihaksia ja parantaa tasapainoa; lääkityksen säännölliseen tarkastamiseen; sekä ympäristön turvallisuuden parantamiseen kotona ja työympäristössä, kuten valaistuksen parantamiseen, liukuesteisiin, käsijohteisiin sekä esteiden poistamiseen. Moniammatillinen yhteistyö on keskeistä, ja siihen osallistuvat lääkärit, fysioterapeutit, hoitajat ja sosiaalityöntekijät.

Kaiken kaikkiaan kaatumisriskien hallinta tähtää vammojen ehkäisyyn ja toimintakyvyn ylläpitämiseen.