hoitokustannuksia

Hoitokustannuksia tarkoittaa terveydenhuoltoon ja hoitoon liittyviä kuluja, joita yksilöt, kotitaloudet ja yhteiskunta kantavat. Niihin sisältyvät suorat menot kuten terveydenhuollon palveluiden maksut, reseptilääkkeet sekä hoitopaikoissa annetut maksut, sekä epäviralliset kustannukset kuten matkakustannukset ja tulonmenetykset hoidon vuoksi. Hoitokustannukset voivat kohdistua sekä yksilölle että perheelle että laajemmalle yhteiskunnalle.

Käytännössä hoitokustannukset voidaan jakaa suoriin ja epäsuoriin menoihin. Suorat kustannukset sisältävät potilaan maksamat viikot, päivämaksut ja lääkkeiden omavastuut sekä esimerkiksi kuntoutus- ja kotipalveluiden maksut. Epäsuoriin menoihin kuuluvat muun muassa työ- ja ansiotulojen menetykset sekä liikkumiskustannukset ja ajankäyttö, joka liittyy hoitoon.

Rahoitus hoitokustannuksiin perustuu pitkälti julkiseen rahoitukseen, sosiaaliturvaan ja potilaan omiin maksuihin sekä yksityisiin vakuutuksiin. Julkinen sektori rahoittaa suurimman osan lääketieteellisestä hoidosta ja perusterveydenhuollosta. Lääkkeiden kustannukset voivat olla korvattuja Kelain järjestelmän kautta, ja yksittäisten maksujen sekä omavastuun määrät vaihtelevat maanosittain ja maittain. Yksityinen vakuutus voi täydentää julkista rahoitusta.

Hoitokustannukset voivat olla suuria erityisesti pitkäaikaishoidon ja kotihoidon yhteydessä sekä sairauksien korkean hinnan tapauksissa. Tutkimuksen ja tilastoinnin kohteena ovat sekä suorien kustannusten että taloudellisen vaikutuksen mittarit sekä epävirallisen hoivan arvon arviointi.

Lisäksi hoitokustannusten kehitykseen vaikuttavat tekijät, kuten väestön ikääntyminen, sairausvaihtelu, teknologiainnovaatiot ja hintojen muutokset. Politiikassa pyritään usein tasapainottamaan kustannukset ja saatavuus sekä pienentämään kohtuuttomia taloudellisia rasitteita potilaille.