hoitokustannukset

Hoitokustannukset tarkoittavat terveyden- ja sairaanhoidon sekä niihin liittyvien palvelujen käytöstä aiheutuvia menoja yksilölle. Niihin sisältyvät sekä suoran hoidon kustannukset, kuten poliklinikka- ja sairaalahoito, että lääkkeet, kuntoutus, kotihoito sekä pitkäaikaishoito. Lisäksi mukaan voidaan lukea hoitoon liittyvät matkakulut ja mahdolliset yksityisen terveydenhuollon maksut.

Rahoitus ja kustannusten jakaminen Suomessa perustuvat julkiseen rahoitukseen sekä asiakasmaksuihin. Julkinen terveydenhuolto rahoitetaan verovaroilla ja kunnallisilla määrärahoilla, ja potilaille kertyy asiakasmaksuja sekä omavastuita. Kansaneläkelaitos (Kela) maksaa korvauksia lääkkeistä sekä tietyistä terveydenhuollon palveluista. Yksityinen terveydenhuolto ja yksityinen sairausvakuutus ovat vaihtoehtoja, joilla voidaan siirtää osia kustannuksista yksityiselle sektorille.

Kustannusten jakautuminen vaihtelee palvelumuodon mukaan. Julkisessa järjestelmässä asiakkaat maksavat usein pieniä kerralla veloituksia ja päivittäisiä maksuja, kun taas osa kustannuksista on kokonaan tai osittain korvattuja tietyille ryhmille, kuten pienituloisille tai pitkäaikaissairaille. Lääkkeiden korvaukset ja mahdollinen verovähennysoikeus terveydenhuollon menoista voivat pienentää yksilön kokonaiskustannuksia.

Hoitokustannusten kehitys vaikuttaa terveydenhuollon politiikkaan ja kansantalouteen. Käytännössä potilaat voivat arvioida kustannuksiaan laskuttajien, Kelan ja verovähennysten perusteella sekä hyödyntää tarjolla olevia korvauksia ja tukimuotoja.