Jääkaudet

Jääkaudet ovat geologisia ajanjaksoja, jolloin suuria osia maapallosta peitivät jäätikköalueet ja jäätikköjen laajuus vaihteli. Ne näkyvät pitkäkestoisina ilmaston viilenemisenä, merentason laskuna sekä laajasti muuttuvina maaperän ja eliöstön oloissa. Jääkaudet muodostuvat toistuvista jäätiköitymisen ja lämpenemiskausien jaksoista, joita kerrostumien perusteella erotellaan.

Maapallon historian tunnetuista ja parhaiten dokumentoiduista jääkausista on viimeisin kvartäärinen jäätiköityminen, joka alkoi noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten. Siihen sisältyy useita jäätiköitymisten ja interglaciaalien jaksoja. Viimeisen jäätikön maksimaali sijoittuu noin 26 000–20 000 vuotta taakse, jolloin jäätiköt kattivat suuria alueita Pohjoisella pallonpuoliskolla. Tämän jälkeen on koettu useita lyhyempiä lämpeneviä ja uudelleen kylmyyttä muuttavia vaiheita.

Mekanismit ja todisteet: Jääkausien ajoitusta selittävät Milankovitch-syklit—maan kiertoradan muodon, akselin kallistuman sekä precession—jotka vaikuttavat pitkittäisiin säätilan vaihteluihin. Kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vaihtelut sekä albedo-tekijät vahvistavat jäätiköiden laajenemista ja sulamista. Isotooppitutkimukset, kuten δ18O- ja δ13C-pitoisuudet, sekä jäätikköjen sedimentit ja muinaisen meriveden tasot tarjoavat todisteita näistä ajanjaksoista.

Vaikutukset: Jääkaudet muovasivat maapallon maisemaa, vaikuttivat merenpinnan tasoon ja muuttivat elinympäristöjä sekä lajien levinneisyyttä. Ne tarjosivat reittejä laji- ja ihmislajin levittäytymiselle sekä vaikuttivat kasvi- ja eläinlajien kehitykseen. Nykyinen ilmastonmuutos ja kasvihuonekaasujen pitoisuuksien muutos voivat muuttaa kvartäärin jäätiköiden tilaa ja nopeuttaa sulamista.