Jättikukat

Jättikukat on nimitys kasvien kukille, joiden koko ja näkyvyys ovat huomattavasti suurempia kuin lajin tavanomainen kukkakoko. Konseptia käytetään sekä luonnonkasvien että koristekasvien yhteydessä korostamaan suurikokoisia kukintoja tai yksittäisiä kukkia. Jättikukat voivat liittyä erikoisiin pollinointiratkaisuihin, kuten voimakkaisiin hajuihin tai suurten kukkien houkuttelemiin pölyttäjiin.

Tunnetuimpia jättikukkia ovat Rafflesia arnoldii, titan-arum (Amorphophallus titanum) ja Victoria amazonica. Rafflesia arnoldii muodostaa maailmankaikkeuden suurimman yksittäisen kukan, jonka halkaisija voi olla noin 0,8–1,0 metriä. Se on holoparasiittinen kasvi, kytkeytynyt isäntäkasviinsa Tetrastigmaan, eikä sillä ole vihreää rakennetta. Kukinta on harvinainen ja lyhyt, yleisesti muutaman päivän kestävä, ja tuoksu muistuttaa mätännyttä lihaa, houkutellen kärpäsiä pölyttäjiä. Laji on uhanalainen ja riippuvainen trooppisten metsien säilymisestä.

Amorphophallus titanum, tunnettu nimellä titan-arum, tuottaa suurimman yksittäisen kukinnon. Kukan korkeus ja leveys voivat yltää jopa kahteen tai kolmen metrin mittaiseen torniin, ja itse kukinta kestää tyypillisesti noin 24–48 tuntia. Hajun tarkoituksena on houkutella kärpäsiä pölyttämään kukkaa. Sen luonnollinen kotipaikka on Sumatrankin trooppiset sademetsät, ja sitä kasvatetaan laajalti museoissa ja kasvitieteellisissä puutarhoissa.

Victoria amazonica on suuri vesililja, jonka levyt voivat saavuttaa useiden metrien läpimitan, ja jolla on suuria, noin 30–40 senttimetrin kukkia. Kukka avautuu yöllä ja ilmenee valkoisena, muuttuen päivän mittaan vaaleanpunertavaksi. Vesililjan kukinta ilmenee kosteissa Amazonin joenvarsissa, ja pölytys tapahtuu beetleillä.

Jättikukat ovat herkkä ilmiö luonnossa ja kulttuurissa, ja ne herättävät kiinnostusta sekä tieteessä että yleisön keskuudessa.