Jätteenlajittelu

Jätteenlajittelu tarkoittaa jätteiden erottamista eri jakeisiin siten, että ne voidaan kierrättää tai käsitellä mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Se on osa kiertotaloutta ja sen tavoitteena on vähentää kaatopaikalle päätyvää jätettä sekä parantaa materiaalien uudelleenkäyttöä ja energian talteenottoa. Lajittelun periaatteita ovat jätteen synnyn ehkäisy, uudelleenkäyttö sekä kierrätys.

Yleisimmät jätteenjakeet ja esimerkit ovat biojäte, paperi ja kartonki, lasi sekä metalli ja muovi. Biojäte sisältää ruokajätettä sekä puutarhajätteitä ja yleensä kompostoidaan tai biokaasutetaan. Paperi ja kartonki kerätään erikseen puhtaana. Lasit jaotellaan usein väri- tai lajittain: väritön lasi sekä värillinen lasi. Metallit kerätään kierrätykseen kelpaavina, usein tölkit ja metallipurkit. Muovi kerätään erikseen pakkausmuovien ja muiden muovien mukaan. Sekajäte tarkoittaa jätettä, jota ei voi tai kannata kierrättää nykyisellä järjestelmällä.

Erilliskeräyksessä kerätään lisäksi paristot ja akut sekä sähkö- ja elektroniikkaromu sekä lamput, jotka vaativat erityiskäsittelyä. Vaaralliset jätteet, kuten kemikaalit ja öljytuotteet, ohjataan asianmukaiseen vastaanottoon. Lajitteluohjeet voivat vaihdella kunnittain, mutta noudattavat yleisiä periaatteita: puhdista, huuhtele ja valuta mate, laita purkit ja pakkaukset kuivaksi ja sulje ne ennen talteenottoa.

Jätteenlajittelulla on merkittäviä ympäristövaikutuksia: se lisää kierrätystä, vähentää energiankulutusta ja pienentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä säästää luonnonvaroja. Haasteita ovat kuluttajien virhetulokset, kontaminaatio ja tarve jatkuvalle koulutukselle sekä selkeydelle tiedon jakamiseen.