Jälkimarkkinat

Jälkimarkkinat ovat rahoitusmarkkinoiden osa, jossa aiemmin liikkeeseenlasketut arvopaperit ja muut rahoitusinstrumentit käydään kaupaksi sijoittajien välillä. Ne seuraavat primaarimarkkinaa, jossa arvopaperit liikkeeseenlasketaan ja myydään ensiksi rahoituksen hankkimiseksi.

Päätehtäviä jälkimarkkinoilla ovat likviditeetin tarjoaminen, hinnan löytäminen sekä riskien siirto. Sijoittajat voivat myydä tai ostaa arvopapereita joustavasti, mikä parantaa markkinoiden likviditeettiä ja auttaa siten hinnoittelua. Hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan vuorovaikutuksesta sekä markkinatiedosta.

Jälkimarkkinoita esiintyy useissa muodoissa: osakkeiden ja velkakirjojen kaupankäynti pörsseissä sekä yli-kauppapaikoilla (OTC). Pörssimarkkinat tarjoavat usein paremman läpinäkyvyyden, standardoidut ehdot ja järjestetyn kaupankäynnin. OTC-markkinat puolestaan mahdollistavat joustavammat, ei-standardoidut kaupankäynnin muodot.

Toimijat jälkimarkkinoilla ovat sekä yksityishenkilöitä että institutionaalisia sijoittajia, lisäksi välittäjät ja markkinapaikat. Kaupankäynti voidaan toteuttaa erilaisilla järjestelmillä, kuten toteutus- tai tilauskeskuksilla, ja kaupankäynti perustuu jatkuvaan hintojen sovitteluun.

Sääntely on keskeinen osa jälkimarkkinoita: EU:n MiFID II -kehys sekä kansalliset viranomaiset, kuten Finanssivalvonta Suomessa, määrittelevät tiedon julkistamisen velvoitteet, sijoittajansuojan sekä markkinoiden toimivuuden valvonnan.

Jälkimarkkinat eroavat primaarimarkkinoista siinä, että hinta muodostuu kaupankäynnin kautta eikä liikkeeseenlaskutapahtuman yhteydessä. Markkinoiden kunto – likviditeetti, kilpailu ja läpinäkyvyys – vaikuttavat siihen, kuinka helposti arvopapereita voidaan ostaa tai myydä.