Informaatiosignaali

Informaatiosignaali on signaali, jonka tarkoituksena on välittää tai tallentaa informaatiota. Se voi olla analoginen tai digitaalinen, ja se voidaan esittää sekä ajassa että taajuudessa. Analoginen informaatiosignaali välittää informaatiota suoraan esimerkiksi äänestä tai kuvasta; digitaalinen signaali kuvaa tiedon binäärisin merkein.

Signaalin ajallinen muoto ja sen taajuusjakauma määrittävät, miten informaatiota voidaan tulkita. Amplitudi, vaihe ja taajuus kuvaavat sen muistia ja muotoa, ja taajuusjakauma kertoo, miten energia jakautuu eri taajuuksille. Informaatiosignaaleja analysoidaan sekä ajassa että taajuudessa, ja niille voidaan määrittää bittivirta tai informaatiopitoisuus.

Tietoliikenteessä ja tietojenkäsittelyssä informaatiosignaalia käsitellään koodaamalla, modulaatioilla ja siirtämällä kanavien kautta. Ennen siirtoa signaali voidaan muuntaa digitaaliseksi, jolloin tiedot voidaan tallentaa, virheenkorjata ja käsitellä tehokkaammin. Modulaatiotekniikat kuten AM, FM ja PM sekä digitaalisen moduulaation muodot kuten ASK, FSK, PSK ja QAM mahdollistavat tiedon siirtämisen erilaisilla kaistoilla ja kanavilla.

Informaation määrää voidaan mitata entropian, bittimäärän ja siirtonopeuden (bitrate) avulla. Shannonin informaatioteoria tarjoaa teoreettiset periaatteet virheiden vaikutusten arviointiin ja informaation tehokkaaseen siirtoon. Esimerkkejä informaatiosignaaleja käyttävistä järjestelmistä ovat radiolähetykset, puhelinverkot ja tietoverkot, joissa signaali voidaan digitalisoida ja virheenkorjausmenetelmät parantavat luotettavuutta.