Inflammaatio

Inflammaatio, eli tulehdus, on kehon immuunijärjestelmän reaktio kudoksen vaurioon, infektioon tai muuhun ärsykkeeseen. Tulehdus pyrkii rajoittamaan vauriota, poistamaan syyn ja edistämään paranemista. Akuutti tulehdus ilmenee tyypillisesti paikallisina oireina kuten punoituksena, kuumenemisena, turvotuksena sekä kivun ja toimintakyvyn heikkenemisenä.

Prosessi alkaa verisuonten laajenemisella, kapillaarien läpäisevyyden lisääntymisellä ja immuunisolujen, kuten neutrofiilien ja makrofagien, saapumisella vauriopaikalle. Solut fagosytoivat mikrobeja ja solujätteitä, ja sytokiinit ohjaavat koko reaktiota. Tavoitteena on poistaa vaurion aiheuttaja ja edistää paranemista. Oireet ja voimakkuus riippuvat kudoksesta ja syystä.

Tulehdus jaetaan yleensä akuuttiin ja krooniseen. Akuutti tulehdus kehittyy nopeasti ja loppuu, kun syy poistuu tai rauhoittuu. Krooninen tulehdus kestää pitkään ja voi johtaa kudosvaurioihin, arpeutumiseen ja toiminnan muutoksiin. Tulehdusta voidaan luokitella paikalliseksi tai systeemiseksi, ja sen histologiset muodot voivat olla seroosi, fibrinoottinen, mätäinen (purulent) sekä granulomatoottinen.

Diagnostiikka perustuu oireisiin, laboratoriotutkimuksiin kuten C-reaktiiviseen proteiiniin CRP ja valkosolujen määrään sekä kuvantamistutkimuksiin. Hoito kohdistuu syyn hoitoon, tulehduksen lievittämiseen ja paranemisen tukemiseen. Käytettyjä lääkkeitä ovat esimerkiksi tulehduskipulääkkeet (NSAID:t) sekä joskus kortikosteroidit; antibiootteja käytetään, kun tulehduksen taustalla on bakteeri-infektio.

Pitkäaikainen tulehdus liittyy suurempaan riskiin sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien sekä joidenkin syöpien, esiintymiseen. Ennaltaehkäisy koostuu terveellisistä elämäntavoista, rokotteista ja infektiotautien ehkäisystä sekä riskitekijöiden hallinnasta.