Inerttiilmakehä

Inerttiilmakehä on teoreettinen tai fiktiivinen käsite, jolla tarkoitetaan kuorta tai rakennetta, jonka tarkoituksena on minimoida tai hallita kappaleen inertian vaikutuksia sen kohdatessa kiihtyvyydet. Termi muodostuu sanoista inertia ja makea (kuori). Käsite esiintyy lähinnä tieteiskirjallisuudessa ja keskusteluissa, joissa pohditaan keinoja luoda vakaampi inertiaalinen ympäristö.

Periaatteessa inerttiilmakehä voisi hyödyntää aktiivisia mekanismeja, kuten tarkasti hallittuja massapisteitä, gyroskooppisia säätöjä sekä mahdollisesti ulkoisia kenttiä, joiden avulla ulkoiset voimat kumoutuisivat tai niiden vaikutus minimoitaisiin. Tavoitteena on säilyttää tai hallita kohteeseen kohdistuvaa inertiaa siten, että sisäiset mittauslaitteet tai avaruusaluksen järjestelmät voivat toimia inertiaaseen perustuvilla oletuksilla.

Sovellukset ja kontekstit ovat pääasiassa fiktiivisiä teemoja sekä teoreettisia pohdintoja. Avaruusalusten ja tutkimuslaboratorioiden yhteydessä inerttiilmakehä voisi tarjota vakaamman inertiaalisen ympäristön, parantaa tarkkuusmittauksia ja vähentää kiihtyvyyksien aiheuttamaa virhettä herkissä instrumenteissa sekä mahdollistaa nopeammat manööverit ilman että sisäiset mittaukset menettävät kalibrointinsa. Toistaiseksi kyse on spekulaatiosta; käytännön toteutus vaatisi ratkaisemattomia teknisiä haasteita.

Haasteet: valtavat energiavaatimukset, tarkka ja luotettava ohjaus, vakautus ja turvallisuus sekä materiaalisen ja järjestelmäarkkitehtuurin kompleksisuus. Inerttiilmakehä toimii suurimmaksi osaksi teoreettisena keskustelun tai fiktion työkaluna.