Implisiittinen

Implisiittinen on suomenkielinen adjektiivi, jonka tarkoitus on sama kuin implicit tai ei eksplisiittisesti ilmoitettu. Termiä käytetään kuvaamaan merkityksiä, määritelmiä tai rakenteita, joita ei sanota suoraan, vaan joiden sisältö voidaan päätellä kontekstin, taustatuntemuksen tai epämuodollisen suhteen perusteella.

Etymologia: sana on johdettu latinasta implicare (sitouttaa, sekaantua) kautta ranskan implicite, ja suomen kieleen adjektiiviksi -inen liitteellä.

Käyttö eri aloilla: kielitieteen ja kielifilosofian alalla implisiittinen viittaa tietoon, joka välitetään ilman suoraa ilmaisua. Tämä eroaa eksplisiittisestä tiedosta. Gricen implikaatiot ovat klassinen esimerkki: kuulija tekee tulkintoja yhteisen vuorovaikutuksen periaatteiden ja keskustelumaksimien perusteella. Käytännössä implisiittinen merkitys riippuu kontekstista ja jaetusta taustatiedosta.

Matematiikassa implisiittinen voi tarkoittaa määritelmää tai suhdetta, joka annetaan lausekkeen kautta sen sijaan, että se olisi eksplisiittisesti esitetty kaavana. Esimerkiksi implisiittinen funktio F(x,y)=0 määrittelee y:n implisiittisesti x:n funktiona. Implisiittinen differentiaalilaskenta ja implisiittiset yhtälöt ovat vakiintuneita käsitteitä.

Muita sovellusalueita ovat esimerkiksi laskennallinen kognitiivinen tiede ja ohjelmointi, joissa implisiittinen tieto voi juontua oletuksista, konventioista tai koodauskäytännöistä. Tärkeää on erottaa, mikä on sanottu ja mitkä asiat ovat seurausta kontekstista tai rakenteesta.

Katso myös: eksplisiittinen, implikaatio, implisiittinen funktio, presuppositio.