Immuunivasteessa

Immuunivasteessa tarkoittaa elimistön toimintaa, jolla se tunnistaa ja reagoi vieraiden aineiden ja vaurioituneiden solujen läsnäoloon. Prosessi voidaan jakaa tunnistukseen, viestintään ja efektoritoimintoihin, jotka lopulta poistavat uhan ja palauttavat kudosten tasapainon. Tunnistuksessa soluissa olevat reseptorit havaitsevat patogeenien tai vaurioituneiden solujen antigeeneja, ja tämä käynnistää sytokiinien, kemokiinien ja muiden signaalien tuotannon. Tämä viestintä aktivoi sekä synnynnäisen että adaptiivisen vastauksen.

Synnynnäinen immuunivaste on nopea ja epäspesifinen. Se sisältää fysikaalisia esteitä sekä solujen kuten neutrofiilit, makrofagit ja dendriittiset solut, jotka fagosytoivat patogeeneja. Luonnolliset tappajasolut (NK-solut) voivat tuhota infektoituneita soluja. Lisäksi komplementtijärjestelmä auttaa patogeenien neutralisoimisessa ja tulehduksen ylläpitämisessä.

Adaptivinen immuunivaste kehittyy vähitellen ja on spesifi. T-solut, erityisesti CD4+- ja CD8+-solut, koordinoivat ja toteuttavat soluvälitteistä vastausta sekä auttavat eliminoimaan infektiot. B-solut tuottavat vasta-aineita, jotka neutraloivat mikrobeja ja tehostavat fagosytoosia; ne muodostavat myös muistisolukantaa, jolloin sama uhka voidaan kohdata nopeammin seuraavalla kerralla.

Immuunivaste voi olla paikallinen tai systeeminen, ja siihen liittyy tulehdusprosessi sekä kudosvaurion korjaus. Kun uhka on poistettu, vaste supistuu ja immuunimuisti säilyy, tarjoten nopeamman vasteen tulevaisuudessa. Esimerkkejä kontekstista ovat infektiot, rokotukset, allergiset reaktiot sekä autoimmuunireaktiot.