Ilmanvaihtuvuutta

Ilmanvaihtuvuus kuvaa rakennuksen sisätilojen ilmanvaihdon määrää suhteessa ulkoilmaan. Se kertoo, kuinka nopeasti sisäilma vaihdetaan ulkoilmaan, ja siihen vaikuttavat sekä rakennuksen tiiveys että ilmanvaihtojärjestelmän toiminta. Yleinen tapa esittää ilmanvaihtuvuutta on tilavuuden vaihtuminen tunnissa, eli ACH (air changes per hour). Lisäksi käytetään tilavuusvirtaa, joka ilmoitetaan m3/h suhteessa rakennuksen tilavuuteen.

Ilmanvaihtuvuutta syntyy luonnollisesti rakennuksessa pienistä vuotojen ja aukkojen kautta sekä aktiivisella, koneellisella ilmanvaihdolla. Tärkeimmät järjestelmät ovat luonnollinen ilmanvaihto, koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto sekä näiden yhdistelmät. Koneellisessa järjestelmässä voidaan hyödyntää lämmön talteenottoa (lämmönvaihdin), mikä parantaa energiatehokkuutta. Tiiviys ja ilmanan kulku rakennuksen sisällä vaikuttavat suurelta osin siihen, kuinka tehokas ilmanvaihto on.

Mittaaminen ja arviointi perustuvat käytettyihin menetelmiin. Yleisimmät tavat ovat paine-ero-testaus rakennuksen ilmatiiviyden mittaamiseksi (blow door -menetelmä) sekä tracer-gas -menetelmällä tehtävät ilmanvaihdon kokonaismäärän arviot. Sisäilman laadun seurantaan voi liittyä CO2-tason mittaus, josta saa viitteitä ilmanvaihdon riittävyydestä tiloissa.

Hyötyjä ovat parempi sisäilman laatu, vähemmän kosteushaittoja ja pienemmät terveysriskit, kun ilmanvaihtuvuus on oikealla tasolla. Liian vähäinen ilmanvaihto voi johtaa epäpuhtauksien ja kosteuden kertymiseen sekä homeongelmiin, kun taas liiallinen ilmanvaihto kasvattaa energiakustannuksia, erityisesti kylmissä kohteissa. Suunnittelussa ja huollossa kiinnitetään huomiota sekä ilmanvaihdon tarpeeseen että rakennuksen tiiviyteen.

Suomessa ilmanvaihtuvuutta ohjaavat rakennusmääräykset, energiatehokkuusvaatimukset ja suunnittelun käytännöt. Järjestelmien valinnassa arvioidaan tilojen käyttö, ilmanvaihdon tarve ja rakennuksen tiiviys sekä toteutettuja säätöjä ja huoltoa.