Identiteettihäiriö

Identiteettihäiriö, englanniksi dissociative identity disorder (DID), on dissosiatiivinen psykiatrinen häiriö. Siinä henkilöllä on kaksi tai useampi erillinen identiteetin tila ja näiden tilojen välinen muistikatko. Oireet aiheuttavat merkittävää kärsimystä tai toimintakyvyn heikkenemistä, eikä niitä tulkita päihteiden käytön tai muun sairauden aiheuttamiksi.

Tyypillisiä oireita ovat tilojen välinen vaihtelu, toistuvat muistihäviöt ja kontrolloimattomat käytöksen tai puheen muutokset. Henkilö voi kokea erillisiä identiteettejä, joilla on omat muistonsa, asenteensa ja tapansa reagoida maailmaan. Depersonalisaatio tai derealisaatio voi esiintyä tilojen välillä. Oireet vaihtelevat huomattavasti yksilöittäin ja voivat muuttua nopeasti.

Syy-seurauksena pidetään yleisesti varhaista, pitkäaikaista traumataustaa, kuten lapsuudessa koettua fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Trauma voi johtaa muistitoimintojen ja identiteettien eriytymiseen suojaksi. Muita riskitekijöitä ovat epäedullinen lapsuus, jatkuva traumatisoiva ympäristö sekä kiintymyssuhteiden ongelmat.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon. DSM-5 tai ICD-11 -kriteerien mukaan on todettava kahden tai useamman identiteetin tilojen olemassaolo sekä toistuva muistikatko ja kliininen haitta. Laboratoriokokeet eivät vahvista DID:ia; erotusdiagnoosissa huomioidaan päihteet, PTSD ja muut mielenterveyden tilat.

Hoito on pääasiassa psykoterapiaa, pitkäkestoista ja traumakeskeistä, tavoitteena identiteettien integraatio ja traumasta toipuminen. Terapia voidaan yhdistää trauma-painotteisiin menetelmiin, EMDR:iin sekä kognitiivis-behavioraalisiin lähestymistapoihin. Lääkitys voi lievittää masennusta tai ahdistusta, mutta DID:n itsensä hoitoon sitä ei yleensä käytetä.

Esiintyvyys on pieni ja arviot vaihtelevat. DID voi olla alidiagnosoitu, ja siihen liittyy usein PTSD sekä muita traumaperäisiä häiriöitä. Ennuste paranee hoidon ja traumasta toipumisen myötä, mutta tilat voivat vaatia pitkittynyttä, monialaista tukea.