ICPOESmenetelmillä

ICPOESmenetelmillä tarkoitetaan induktiivisesti kytketyn plasman optista emissioanalyysiä, jolla voidaan määrittää useita alkuaineita samanaikaisesti näytteestä. Näytteet nebulisoidaan argonplasman sisään, jossa ne atomisoituvat ja emittoivat valoa. Kunkin alkuaineen ominaiset emissioviivat antavat spektrin, jonka intensiteetit ovat suoraan verrannollisia näytteen konsentraatioihin.

Periaate ja laitteisto perustuvat plasman tuottamaan erittäin korkeaan lämpötilaan, joka exciteoi ja luovuttaa valoa kullekin elementille. Laitteistoon kuuluvat nebulisoija näytteen syöttämiseksi, plasmatorni, sekä optinen spektrometri. Detektoreina käytetään yleensä CCD- tai PMT-tyyppisiä ratkaisuja, ja mittaus voidaan tehdä sekä useiden aallonpituuksien samanaikaisesti (moniväylä) että yksittäisten viivojen perusteella (yksittäisten viivojen mittaus).

Käyttö ja näytteiden valmistelu painottuvat liuosten muodossa oleviin näytteisiin: kiinteät näytteet hajotetaan tai liuotetaan ennen analyysiä, ja näytteet voidaan diluroida. Matriisihäiriöitä hallitaan käyttämällä sisäisiä standardeja sekä kalibrointia ulkoisilla standardeilla. Kalibrointi perustuu standardikuvauksiin, ja sisäisiä standardeja käytetään drifin sekä matriisivaikutusten kompensointiin.

Edut ja rajoitukset: ICPOESmenetelmät tarjoavat laajan alkuainekentän, nopean mittauksen ja suuren dynaamisen alueen, sekä soveltuvuuden monille teollisuuden ja ympäristön näytteille. Rajoituksia ovat spektriset häiriöt, matriisivaikutukset sekä rajoitetumpi herkkyys verrattuna ICP-MS:ään joillekin alkuaineille. Tyypillisiä sovelluksia ovat ympäristöanalyyti, maaperä ja sedimentit, elintarvikkeet, metalliteollisuus sekä rakennusmateriaalit.

Näin ICPOESmenetelmillä voidaan luotettavasti kartoittaa monien alkuaineiden pitoisuuksia sekä perusaineistoltaan että monimutkaisista matriiseista.